Pyhän_Walburgan_patsas
Ajassa

Vapusta on kiittäminen pyhää Walburgaa, joka osasi parantaa ahmimishimon

Pyhän Walburgan reliikit siirrettiin Eichstättiin 1. toukokuuta, ja tästä päivästä sukeutui vappu.
| Teksti: Susanna Somppi | Kuva: José Luiz Bernardes Ribeiro /Wikimedia Commons

Jakaantumattoman kirkon aikana elänyt Walburga syntyi varakkaaseen perheeseen Englannissa vuoden 710 tienoilla. Hän oli pyhien Winnibaldin (18.12.) ja Willibaldin (7.7.) sisar. Jo nuorena hän meni opiskelemaan Dorsetin luostarikouluun ja jäi sittemmin kilvoittelemaan samaiseen luostariin.

Pyhä Bonifatius (5.6.) pyysi Dorsetista nunnia perustamaan luostaria Saksaan. Walburgan hengellinen äiti Tatta siunasi Walburgan ja muita sisaria matkaan vuonna 750 tai 748 – ajankohdasta esiintyy kahta eri tulkintaa. Joissakin lähteissä mainitaan, että Pyhä Bonifatius oli Walburgan eno. Pyhä Bonifatiuksen kerrotaan olleen ensimmäisiä, joka kutsui naisia mukaan lähetystyöhön.

Kerrotaan, että laivamatkalla kohti Saksaa puhkesi myrsky, ja laiva joutui merihätään. Walburga rukoili koko merimatkan ajan polvillaan laivan kannella, ja lopulta laiva pääsi turvallisesti satamaan. Tästä syytä pyhä Walburga on yhä merimiesten suojelupyhä.

Näin Walburgasta tuli yksi niistä Wessexin anglosaksisista kilvoittelijoista, jotka olivat levittämässä evankeliumia Saksaan. Walburga vietti ensin pari vuotta nunna Lioban luona Tauberjoen varrella Bischofsheimissä, missä hän oppi lääketiedettä. Sitten Walburga siirtyi Heidenheimiin kaksoisluostariin, jonka hänen veljensä Winnebald oli perustanut.

Veljensä kuoleman jälkeen Walburgasta tuli vuonna 761 kaksoisluostarin johtaja, jonka alaisuudessa myös veljestö toimi. Walburga johti luostaria viisaasti ja arvokkaasti. Hän eli hiljaisesti ja kieltäymyksellisesti, ja Jumala siunasi häntä monilla ihmeillä, joita luostarissa tapahtui.

Walburga paransi muun muassa ahmimishimon valtaan joutuneen naisen kolmella viljatähkällä.

Pyhän Walburgan kerrotaan myös pelastaneen lapsivuodekuumetta poteneen äidin. Tästä syystä Walburgaa kunnioitetaan pyhänä sairauksia, raivotautia, nälänhätää ja katoa vastaan sekä sairaiden, vastasynnyttäneiden ja maanviljelijöiden suojelijana.

Walburga nukkui kuolonuneen helmikuun 25. päivänä vuonna 779. Walburgan jäännökset siirrettiin hänen veljensä rinnalle Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon.

Pyhä Walburga osoittautui yhdeksi Keski-Euroopan tärkeimmistä ihmeidentekijöistä. Hänen ruumiinsa on kirjaimellisesti siunauksen lähde, sillä viime aikoihin saakka siitä on vuotanut hyvätuoksuista öljyä, jolla on parantava vaikutus. Tästä syystä pyhän Walburgan reliikkejä on jaettu moniin kirkkoihin Saksassa ja Ranskassa. Hänen reliikkiensä siirroilla on kaksi omaa juhlapäivää: siirto Eichstättiin 1.5. ja Zutpheniin 24.9. – ja näistä päivistä toukokuun ensimmäisestä sukeutui vappu.

Taiteessa pyhä Walburga kuvataan yleensä kolmen viljantähkän kanssa tai kädessään kirja, jonka päällä on öljypullo, ja toisessa kädessään luostarin johtajan sauva.

Pyhän Walburgan muistopäiväksi tuli kuolinpäivä 25. helmikuuta.

Lähde: Suomen ortodoksinen kirkko

Kuva ylhäällä: Pyhän Walburgan reliikkilipas Peterskirchessä Münchenissä.

Juttu on julkaistu ensi kertaa toukokuussa 2023, mutta se sopii ajattoman sisältönsä vuoksi luettavaksi vapun aikoihin.