Varhaisimmat kristinuskoon yhdistetyt kuva-aiheet ovat säilyneet Rooman katakombeissa. Sieltä ei löydy ristejä. Suosittuja aiheita olivat ankkuri, kala, kyyhkynen ja laiva, samoin rukoileva ihmishahmo.
Antiikin maailmassa ristiinnaulitseminen edusti äärimmäisen väkivaltaista kuolemaa, joten ensimmäiset kristityt näyttävät välttäneen siihen viittaavan ristin esittämistä.
Ristiinnaulitsemisessa on kyse erilaisista Välimeren ja Lähi-idän alueilla tunnetuista rangaistuskäytännöistä, joihin liittyi tuomitun ripustaminen jollakin tavalla, usein elävänä, joskus jo kuolleena. Mainintoja löytyy niin kreikkalaisilta kuin roomalaisilta kirjoittajilta ja Vanhasta testamentista, jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Juutalainen historioitsija Josefus kertoi roomalaisten toteuttamista ristiinnaulitsemisista Palestiinassa eri kapinoiden aikana.
On kysytty, miksi ja keihin sitä käytettiin. Valloitettujen alueiden kapinalliset, tieverkoston turvallisuutta ja siten taloutta ja kauppaa horjuttavat ryövärit sekä kapinoivat orjat on mainittu kolmena keskeisenä ryhmänä, joita rangaistiin ristiinnaulitsemisella. Yksi näkemys onkin, että roomalaiset käyttivät sitä varsinkin valtakunnan vakautta uhanneiden ihmisten teloituksiin.
Tämä näkyy evankeliumien kuvauksissa. Markuksen evankeliumissa mainitaan, että Pilatuksen vapauttama Barabbas kuului joukkoon, joka oli osallistunut kapinaan. Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut mainitaan evankeliumeissa ryöväreiksi.
Tavoitteena oli rangaistuksen ankaruus, julkinen nöyryytys ja pelotevaikutus.
Varhaisia pohdintoja rististä
Jeesuksen kuolema haastoi hänen seuraajansa. Uuden testamentin kirjoituksissa heijastuu, että ristiin liittyi häpeää. Toisaalta juuri ristissä nähtiin Jumalan voima. Ristin nähtiin edustavan sovintoa ja kuoleman voittamista. Paavalille risti muodosti olennaisen yhteyden Kristukseen, tämän kuolemaan ja siten uuteen elämään.
Ristisymboliikan kannalta tärkeä teema on useiden varhaisten teologien kehittelemä Aadam/Kristus-rinnastus. Aadam toi maailmaan kuoleman, Kristus vei sen pois. Samalla paratiisin puu rinnastuu ristinpuuhun esimerkiksi Kyrillos Jerusalemilaisen ja Efraim Syyrialaisen ajattelussa.
Uuden testamentin ulkopuolisissa evankeliumeissa risti alkaa kirjaimellisesti elää omaa elämäänsä. Pietarin evankeliumissa pääsiäisaamuna haudasta nousee ylösnousseen kanssa jättimäinen kävelevä ja puhuva risti.
Ristin muoto toistuu eri tavoin
Risti on kuviona yksinkertainen ja selkeä. Jotkut kirkkoisät huomasivat, että ristin muoto toistuu eri tavoin ympärillämme: rakennuksissa, laivan mastoissa, ihmisen kehossa.
Ristiin yhdistettiin suojeleva merkitys. Ristinmerkin tekemisen mainitsee jo Tertullianus 200-luvun tienoilla.
Yksi varhaisimmista ristiinnaulitun kuvista, jossa näyttää olevan kytkös kristinuskoon, on pilakuva. Roomasta löytynyt, vuoden 200 tienoille ajoitettu graffiti esittää ristiinnaulittua aasinpäistä hahmoa ja sen edessä seisovaa miestä. Kuvaan on kreikaksi raapustettu ”Aleksamenos palvoo jumalaa”.
Kristillisiksi tulkittaviin kuviin risti ilmaantuu vasta 300-luvun puolivälin tienoilla. Varhaisimpia ovat muutamat sarkofagit, joissa esitetään Jeesuksen elämän tapahtumia. Yhdessä tyhjä risti on seppelöity eli se on kuvattu kuin roomalainen standardi eli sotilastunnus – seppele tässä yhteydessä on voiton merkki, ja kuvasto on muutenkin sotilaallista.
Varhaisimmat säilyneet kuvat Jeesuksesta ristillä ovat Rooman pyhän Sabinan kirkon oven kolme ristiinnaulitun asennossa seisovaa hahmoa 400-luvulta ja syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta. Jotakuinkin samalta ajalta ovat peräisin ensimmäiset maininnat kaularisteistä ja niiden käyttämisestä amuletteina.
Sarkofagikontekstissa seppelöity risti kuvaa voittoa kuolemasta. Varhaiset kuvat eivät visualisoi Jeesuksen kärsimystä, eikä idän kirkoissa niin tehdä vieläkään.
Ristin tie voiton merkiksi
Tutkijat nostavat esiin erityisesti kaksi tapahtumaa, joiden vaikutuksesta risti todella voitti paikkansa kristittyjen keskeisenä symbolina ja pyhänä esineenä.
Ensimmäinen on keisari Konstantinuksen voittoa ennustava näky. Siinä hän näki jonkinlaisen Kristus-symbolin ja kuuli sanat ”Tässä merkissä voitat”. Toinen tärkeä tapahtuma oli Konstantinuksen äidin Helenan matka Pyhälle maalle ja pyhän ristin löytyminen. Ristiä säilytettiin Jerusalemissa ja sille muodostui oma juhlapäivänsä, 14. syyskuuta. Pyhiinvaeltaja Egeria mainitsee matkakuvauksessaan pyhän ristin, sen kunnioittamisen ja pyhän ristin muistojuhlan.
Niin Konstantinuksen näyllä kuin ristin löytämisellä oli keisarillinen yhteys, johon liittyi kokemus jumalallisesta suojeluksesta ja kosmisesta voitosta. Yhteys keisarivaltaan hiipui, ja risti saavutti keskeisen aseman kristinuskon tunnuksena.
Pääkuva ylhäällä: Syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta.