Jumalanäiti Jeesus-lapsi sylissään ikoniin kuvattuna
Ajassa

Jumalansynnyttäjä tuntee äitien ilot ja surut – ja kulkee alati heidän rinnallaan

Aamun Koiton avustaja Karoliina Maria Schauman sai haastavan toimeksiannon kirjoittaa äitienpäiväksi teksti, joka käsittelee Jumalansynnyttäjää maallisten äitien tukijana.
| Teksti: Karoliina Maria Schauman | Kuva: Bogdan Lutsk/iStock, tmajor/iStock, macedonia.org/Wikimedia Commons
Jumalanäiti-mosaiikki Hagia Sofiassa Konstantinopolissa

Miten kirjoittaa Jumalanäidistä, jolle on kirkon historian saatossa osoitettu lukemattomia hymnirunouden helmiä ja puhetaituruuden mestariteoksia? Kirkkain ilmaisuin ovat pyhät osoittaneet rakkauttaan Kristuksen Äidille, josta veisun sanoin koko luomakunta iloitsee. Ja niin Hänestä iloitsemme me epätäydelliset äiditkin!

Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria, ei onneksi ole vain kirkkomme huikaiseva aarre – jonkinlainen kaukainen ihanne tavallisten kuolevaisten tavoittamattomissa – vaan arkielämän keskelle ennättävä, konkreettinen apu meille vajavaisille, monenlaisten haasteiden ja odotusten keskellä tasapainotteleville äideille.

Äitien elämä on useasti mosaiikkielämää, johon kuuluu työtä ja perhearkea; pienten lasten perässä säntäilyä, harrastuksiin kuskaamista, lukuläksyjen kuulustelemista ja erilaisiin toimiin patistamista. Siihen kuuluu myös iloa ja yhteyttä, rakkautta ja hellyyttä, turvallisen riitelyn opettelua, turhautumisia ja kiperiäkin kysymyksiä, ja toisinaan myös melkoisesti riittämättömyyden tunnetta. Erilaisia odotuksia riittää, niin työelämässä kuin yhteiskunnassa, mitä naisena olemiseen ja äitiyteen tulee.

Yksi ihminen ei kuitenkaan voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Jos pieni lapsi yllättäen sairastuu, vanhempi ei välttämättä pääse töihin, vaikka siellä olisi miten tärkeää tehtävää hyvänsä. Ja perhe-elämässäkin on myös omat karikkonsa. Mutta Jumalanäiti pehmentää arjen teräviä kulmia.

Jumalanäiti ohjaa kohti Poikaansa

Jumalansynnyttäjän kohdalla puhutaan usein lämpöisestä lohdusta tai suojaavasta peitteestä. Itse olen monesti kokenut Jumalanäidin suojana, kun ulkopuolelta on haluttu asettaa valmiita muotteja, tai kun on tuntunut ahtaalta eri vaatimusten ristivedossa. Jumalanäiti on tuki ja voimaannuttava suoja, kun etsitään omaan elämään soveltuvia ratkaisuja.

Jumala ei ole luonut äideistäkään toistensa kopioita, vaan ainutkertaisia persoonia. Jos teemme virheitä, voimme luottaa siihen, että silloinkin Jumalanäiti on osoittamassa kohti Tietä, Kristusta.

Joskus elämässä tulee eteen myös hädän leimaamia tilanteita ja olosuhteita. Tällöin Kirkko suosittelee hengelliseksi ensiavuksi rukouskanoneja juuri Jumalansynnyttäjälle.

Jumalanäiti auttaa ryhtymään aivan konkreettisiin toimiin tilanteen parantamiseksi: tällöin ihminen tekee yhteistyötä Jumalan kanssa. Neitsyt Maria ei siis edusta korkealle asetettua, mahdotonta ihannetta – jonkinlaista äitien kiusaajaa tai heille taakkoja kasaavaa auktoriteettia – vaan lempeää, ihmisen kokoista ja tehokasta auttajaa. Jumalansynnyttäjä on muistutus Jumalan mahdollisuuksista.

Neitsyt Marian ja vanhurskaan Elisabetin kohtaamisen ikoni vuodelta 1191
Neitsyt Marian ja vanhurskaan Elisabetin kohtaaminen on rakastettu aihe niin ikoneissa kuin maalauksissakin. Tuntemattoman maalaama ikoni on vuodelta 1191. Pyhän Georgios Voittajan kirkko, Kurbinovo, Pohjois-Makedonia. Kuva: macedonia.org/Wikimedia Commons

Läsnä syntymän ja kuoleman hetkellä

Synnytyksissä ja raskauden aikana monet ovat kokeneet Jumalanäidin apua. Itseäni puhutteli raskausaikana erityisesti Jumalanäidin ja vanhurskaan Elisabetin kohtaamisen* ikoni, jossa on kuvattuna Kristus ja Herran Edelläkävijä äitiensä kohdussa.

Myös menetyksen hetkellä Jumalanäidin rakkaus ympäröi, tuo lämpöä ja turvaa. Neitsyt Maria ja hänen kauttaan tullut lohtu tai apu on Jumalan lahja ihmisille.

Pyhät ja Jumalan valtakunta ovat lähellä aivan arkisissakin puuhissa. Koska itse en esimerkiksi niinkään rakasta imurointia, kokeilin hakea mukavampaa ja keveämpää siivoamistunnelmaa laulamalla tai hyräilemällä veisuja Jumalanäidille. Sitten kerran vahingossa tulimme hankkineeksi imurin, joka ei ollutkaan musta kuten piti, vaan Jumalanäidin juhlien värinen! Hauska sattumus lämmitti mieltä.

Varmaankin kaikkien elämässä jossain kohtaa ihanteet – kuten Kirkon ohjeet tai Jumalan käskyt – ja oman elämän arkitodellisuus törmäävät. Kun superlatiivit jäävät kaukaiseksi haaveeksi, otetaan käyttöön vokatiivi eli puhuttelusija: anotaan Jumalalta apua, pyydetään Jumalansynnyttäjää hätiin, lähelle, elämän lattia- tai miksei kellaritasollekin.

Juuri Jumalanäidistä sanotaan, että hän rientää auttamaan ihmisiä, etsii eksyneitä, pelastaa hukkuvia – ulottaa Jumalan rakkauden sinne, minne muut eivät uskalla tai yllä. Jumalanäidin suojissa on turvaisaa katsoa Kristukseen, Ihmisen Poikaan.

Kirkossa on kirjoitettu toinen toistaan kauniimpia rukoustekstejä Jumalanäidille. Yksi tunnetuimmista on akatistos kaikkeinpyhimmälle Jumalansynnyttäjälle. Akatistoksessa puhutellaan Jumalansynnyttäjää: ”Sinä, joka ilon synnytit”. Totisesti Jumalanäidin lähellä on iloa, kristityn iloa, uskosta ja luottamuksesta kumpuavaa. Hänen läheisyydessään luottamus Kristukseen on luontevaa ja helppoa.

Myös tiettyjen Jumalansynnyttäjän ikonien lähellä rukoukset ovat kristittyjen kokemuksen mukaan tulleet erityisellä tavalla kuulluiksi. Näitä armoa tiukkuvia ikoneja kutsutaan ihmeitätekeviksi, ja tällaisia avun aarteita on Suomessakin. Jumalansynnyttäjä, joka itsekin on äiti, on äideille levähdyspaikka ja suojamuuri, arjen apu ja uskovien tuki.

 

* Neitsyt Marian vierailusta vanhurskaan Elisabetin luona kerrotaan Luukkaan evankeliumissa:

39 Siihen aikaan Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. 40 Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. 41 Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. 42 Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43 Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? 44 Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. 45 Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" 46 Silloin Maria sanoi: "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, 47 minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, 48 sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, 49 sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä. 56 Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. (Luuk. 1:39–49, 56)

Pääkuva 1 ylhäällä: Bogdan Lutsk/iStock. Toinen pääkuva: Jumalanäiti-mosaiikki Hagia Sofiassa. Kuva: tmajor/iStock