(Matt. 13:44–54)
Evankeliumissa Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa peltoon kätkettyyn aarteeseen. Mies, joka löytää aarteen, peittää sen, myy omaisuutensa ja ostaa pellon.
Taivasten valtakunta on myös kuin kauppias, joka etsii kallisarvoisia helmiä. Yhden löydettyään hän myy kaiken ja ostaa helmen.
Taivasten valtakunta on myös kuin nuotta, joka laskettiin mereen. Kalastajat vetävät nuotan rantaan, lajittelevat hyvät kalat koreihin ja heittävät huonot pois aivan kuten enkelit, jotka maailman lopussa erottelevat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin.
Jeesus sanoo jokaisen lainopettajan, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, olevan kuin isäntä, joka ottaa varastostaan esiin uutta ja vanhaa.
***
Taivasten valtakunta on aarre, joka kutsuu etsijää sekä rikkaus, joka annetaan sille, joka tahtoo etsiä ja löytää.
Vertaus suurten rikkauksien löytämisestä kutsuu jättämään entisen elämän ja astumaan uuteen elämään Vapahtajan yhteydessä. Uusi elämä saa oman erityisen muotonsa jokaisessa, joka lähtee seuraamaan Jeesusta.
Pyhien ihmisten suuri joukko osoittaa, että kirkko on kuin menneisyyden ja nykyisyyden varasto, josta riittää paljon ammennettavaa ja opittavaa koko matkan ajaksi.
(Pyhittäjä Sergeihin ja Hermaniin liittyen luetaan Luuk. 6:17‒23a, joka luetaan viikonpäivien mukaisessa luvussa myös Luukkaan toisen viikon perjantaina. Tästä syystä tekstiä ei otettu toistamiseen tähän tekstiin.)