Kolmasluokkalaiselle Linnea Vistbackalle uskontotunnit ovat mieluisia.
– Se on kivaa ja hyvä, koska oppii uutta omasta uskonnostaan ja tavallaan tietää, mihin uskoo. Äitikin on ollut ortodoksi vasta pari vuotta, ja joskus opetan hänelle juttuja uskontotunneilta. Kiinnostavinta on oppia kirkon historiasta.
Ainoa, mikä ei kovasti Linneaa itseään innosta, on laulaminen. Sen sijaan hän arvostaa muiden laulua ja muutakin kauneutta, jota pyhäköissämme on tarjolla yllin kyllin – vieläpä kaikille aisteille.
– Ortodoksisuus merkitsee minulle paljon ja on tosi tärkeää. Parasta on kauneus: on kauniita rakennuksia ja ikoneita silmille, kaunista laulua korville ja hyväntuoksuista suitsutusta nenälle. Rukous rauhoittaa ja kirkko on muutenkin täynnä sellaista rauhallisuutta, jota maailmassa tarvitaan.
Uskontotuntien määrä on kohdillaan.
– Tämä kaksi tuntia viikossa on hyvä, saisi olla sen verran joka luokalla, Linnea sanoo.
Linnea Vistbacka osallistuu jumalanpalveluksiin yhdessä perheen kanssa, ja viime kesänä hän oli seurakunnan järjestämällä leirillä, minne olisi mukava päästä myös tulevana kesänä.
Yhtä luokka-astetta ylempänä koulutyönsä päättää tältä vuodelta myös Alexandros Vergopoulos, joka niin ikään osallistuu mielellään uskontotunneille.
– Mielestäni ortodoksinen opetus on kivaa ja kiinnostavaa, koska tykkään oppia uusia asioita.
Alexandroksen mielestä yksi tunti viikossa olisi riittävä määrä uskonnolle. Ortodoksisuus on mukana koko perheen arjessa.
– Me käymme liturgiassa kirkossa open kanssa ja kesäisin perheen kanssa luostareissa ja kirkoissa Kreikassa. Ortodoksisuus merkitsee minulle rauhallisuutta ja perinnetapoja, Alexandros kertoo.
Kuudennen luokan päättävä Maria Santasalo sai Tampereen ortodoksiselta seurakunnalta stipendin tunnustuksena ahkerasta uskonnon opiskelusta.
– Se on kivaa! Kiinnostavinta on oppia ortodoksisuudesta ja sen historiasta Suomessa sekä erilaiset askartelut ja opetusvideot.
Marian mielestä uskontotunteja voisi olla kaksi viikossa. Myös Maria käy jumalanpalveluksissa sekä sekä varhaisnuorten kerhossa ja kuorossa.
– Erilaisissa kerhoissa tapaa kivoja ihmisiä ja on kivaa toimintaa. Kirkot ovat hienoja! Minulle ortodoksisuus tarkoittaa kirkossa ja uskontotunnilla käymistä sekä uskonnosta oppimista.
Yhteinen katsomusaine ei vakuuta
Uskonnonopettaja Inkeri Remsun näkemyksen mukaan oman uskonnon opetus on Suomessa edelleen vahvalla pohjalla.
– Se on varsinkin vähemmistön etu ja oikeus. Olen opettanut ortodoksista uskontoa yli kymmenen vuotta, ja koko tämän ajan yhteisestä katsomusaineesta on keskusteltu tasaisin väliajoin. Kaikille yhteisessä oppiaineessa on kuitenkin niin monia ratkaisemattomia haasteita, kuten opetussuunnitelma tai opettajien koulutus ja pätevyys, joten äkillinen muutos olisi hyvin radikaali. Olen käynyt evankelis-luterilaisen uskonnon tunneilla kertomassa ortodoksisuudesta. Moni opettaja on tunnin jälkeen sanonut oppineensa itsekin paljon uutta. Olisi huolestuttavaa, jos jatkossa ortodokseja ei enää opettaisi oman uskonnon asiantuntija. Siinä on vaikea järjestää toimivaa dialogia, jos aihe on sekä oppilaille että opettajalle vieras.
Remsun kokemuksen mukaan ortodoksien keskuudessa oman uskonnon opetusta pidetään tärkeänä ja siihen halutaan osallistua.
– Vanhemmilta ja oppilailta tullut palaute on pääsääntöisesti positiivista, ja jos on ollut haasteita, olen koittanut niitä selvitellä parhaani mukaan. Yksittäiset rehtorit ovat välillä hankalia, joten heitä on pitänyt muistutella perusopetuslaista. Tampereella suurin osa esihenkilöistä suhtautuu nykyiseen opetusmalliin positiivisesti, ja olen saanut työstäni kiitosta.
Remsu on laatinut oppimateriaaleja, ja esimerkiksi lukioon on valmistumassa uudet sähköiset ortodoksiset oppikirjat.
– Vähemmistöuskontojen opettajille järjestetään myös koulutusta, joten jatkuvasti tehdään työtä, jotta ortodokseilla olisi jatkossakin laadukasta oman uskonnon opetusta.
Rehtorit paljon vartijoina
Remsu kannustaa niin opettajia kuin vanhempiakin pitämään puolensa oman uskonnonopetuksen suhteen.
– Opetuksen järjestäminen riippuu valitettavan paljon rehtorin asenteesta. Olen kohdannut oman työurani aikana opetusjärjestelyjä laidasta laitaan, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Omalle lapselleni ehdotettiin aikanaan elämänkatsomustiedon tunneille osallistumista, koska hänen koulullaan ei ollut ortodoksisen uskonnon ryhmää. En suostunut tähän, ja yhtäkkiä ortodoksioppilaita löytyi lisää. Huoltajana kannattaa pitää puolensa. Ortodoksia ei nykyisen lain mukaan edes saisi laittaa ET-tunneille, Remsu vinkkaa.
Remsun kokemuksen mukaan varsinkin isommilla paikkakunnilla opetukseen vaadittavat kolme ortodoksia yleensä löytyvät.
– Kolmen oppilaan sääntö ei ole koulukohtainen, vaan koskee opetuksen järjestäjän eli kunnan tai kaupungin kaikkia kouluja. Esimerkiksi Tampereen kokoisessa kaupungissa opetuksen pitäisi aina järjestyä.
Ortodoksisen uskonnon ryhmät vaihtelevat paljon ja samalla tunnilla saattaa olla oppilaita 1–6-luokilta – ja Ukrainasta. Ryhmien heterogeenisuus tuo omat haasteensa tuntien suunnitteluun.
– Tämän lukuvuoden aikana opetusryhmiin on tullut paljon ukrainalaisia oppilaita. Heidän motivaationsa vaihtelee suuresti. Osa on ottanut suomen kielen haltuun hämmästyttävän hyvin lyhyessä ajassa ja uskonnon oppiminenkin etenee. Toisten kanssa yhteisen kielen löytäminen vaatii edelleen paljon eriytettyä materiaalia ja Google-kääntäjää.
Kirkkoretkien järjestämisen suhteen on paikkakuntakohtaisia eroja.
– Tampereella on kiitollinen tilanne, kun kaupunki maksaa tilatun bussin koululaisliturgiaan, ja ainakin minun 1–9 luokkien oppilaani ovat päässeet kirkkoon. Myös yhteistyö seurakunnan kanssa toimii hienosti. Monet oppilaat odottavat kovasti kirkkoretkiä, ja niitä kysytään syksyllä heti koulun alkaessa.
Lopuksi Inkeri Remsu toivoo, että eri uskontojen opettajien asiantuntemusta ja yhteisopettajuutta hyödynnettäisiin.
– Sillä tavalla syntyy parasta dialogia uskontojen välillä.
Toki uskonnonopetuksessa lähdetään liikkeelle oppilaan omasta taustasta, mutta tutustutaan myös muihin kirkkoihin ja uskontoihin.
– Kaikkein antoisimmat tunnit olen pitänyt yhdessä islamin opettajan kanssa, kun opin itsekin paljon uutta. Oli hienoa huomata, miten taitavasti alakoululaiset osasivat vertailla keskenään muslimien ramadania ja ortodoksien paastoja.