Edom Tadesse ja sisar tulivat äidin luo Suomeen marraskuussa. Tuolloin pimeä, lumen täyttämä ympäristö oli täynnä jouluvaloja ja kaupat pullollaan tavaraa. 13-vuotias tyttö tunsi saapuneensa todelliseen satumaahan.
– En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Joka vuosi, kun joulu tulee, muistan tämän ensimmäisen valloittavan tunnelman.
Juuri silloin sää ei ollut kovin kylmä, ja valojen ihana loiste valaisi pimeää vuodenaikaa. Kylmyyteen Edom sanoo tottuneensa vuosien myötä: paljon vain vaatetta kerroksittain päälle. Kyllä siitä selviää!
Kaiken kaikkiaan nyt 27-vuotias nainen tuntuu asettuneen Suomeen hyvin. Tällä hetkellä koti on Espoossa.
Tärkeintä sopeutumisessa uuteen ympäristöön on ollut oppia suomen kieli. Aluksi oma elinpiiri oli pieni: nuori Edom kävi läheisessä ruokakaupassa ja yritti tehdä ostoksia englannin kielellä.
– Huomasin heti, etteivät ihmiset pitäneet siitä, Edom sanoo.
– Ymmärsin sen enkä loukkaantunut. Kokemus kannusti minua opiskelemaan suomen kieltä entistä enemmän. Olen halunnut oppia puhumaan sitä kieltä, mitä ympärilläni puhutaan.
Tadesse aloitti maassamme koulunkäynnin yläasteella, josta hän siirtyi lukioon. Sen jälkeen hän opiskeli matkailualaa. Kohta, muutaman kurssin jälkeen, hän valmistuu vielä sosionomiksi.
Nimittely loppui ystävällisyydellä
Syrjintää Edom ei juurikaan muista kokeneensa, mutta yksi tapaus tulee mieleen.
– Olimme kerran ystävieni kanssa Suomenlinnassa kesäisellä retkellä ja söimme yhdessä. Yksi ihminen tuli nimittelemään meitä. Emme suuttuneet vaan kerroimme itsestämme ja vastasimme hänen kysymyksiinsä. Hän kiinnostui ruoistamme ja lopulta pyysimme hänet syömään kanssamme.
Ystävällisyys siis palkittiin ystävällisyydellä.
– Elämää voi jakaa rauhassa yhdessä. On tärkeää miettiä, miten itse voi reagoida asioihin.
Tätä nykyä Suomessa olo on luonnollista.
– Kotonani olen saanut kasvaa vapaasti ja elää niin kuin kaikki muutkin nuoret ihmiset täällä elävät. Perhe on luottanut minuun ja tiedän, että he ovat aina tukenani.
Perheyhteys on Tadessen mukaan Etiopiassa vahvempaa kuin Suomessa.
– Vietän varmasti enemmän aikaa perheeni kuin ystävieni kanssa. Perhe on elämäni rikkaus. Me autamme toisiamme, olemme aina olemassa toisiamme varten. Lapsuudenperheeni lisäksi myös mieheni on etiopialainen.
Tärkeän tukensa perheen maahan asettumiselle on antanut myös rovasti Heikki Huttunen.
– Hän on ollut paljon mukana perheemme elämässä rippi-isänä ja yhtenä aikuisena. Hänen kanssaan olen saanut vapaasti puhua kaikenlaisista mieltä askarruttavista asioista. Se on ollut helppoa ja antoisaa.
Edom kertoo myös matkoistaan isä Heikin johtamissa ortodoksisten nuorten ryhmissä. Mieleen on jäänyt muun muassa ekumeeninen matka Tsekin tasavaltaan.
– On ollut hienoa saada tavata erimaalaisia ihmisiä. Se on luonut luottamusta siihen, että voin omana itsenäni, yhtenä muista, lähteä, kokea ja nähdä muita maita.
Kirkko ei juuri nyt ole jatkuvasti läsnä nuoren naisen elämässä, mutta sen arvo kulkee mielen pohjalla.
Etiopiassa ortodoksinen kirkko eli Etiopian ortodoksinen tewahedo-kirkko on maan valtakirkko. Se kuuluu niin kutsuttuihin orientaaliortodoksisiin kirkkoihin, jotka toimivat lähinnä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Etiopian kirkko on orientaaliortodoksisista kirkoista suurin, ja siihen kuuluu noin 50 miljoonaa jäsentä.
Joitain muistoja ja kirkon tapoja lapsuudesta palaa mieleen:
– Liturgia alkaa aamulla jo klo 6 ja kestää nelisen tuntia. Kirkkoon mennessä riisutaan kengät pois. Se on kunnioituksen osoitus. Naiset pukeutuvat leninkiin, hiukset ovat peitettynä eikä kirkossa tule olla kasvoilla liikaa ehostusta.
Kuten yhä usein meilläkin, naiset seisovat kirkossa vasemmalla puolella ja miehet oikealla. Yleensä Etiopian kirkkojen ympärillä on suuri pihamaa, jossa kirkossa kävijät voivat viettää aikaa yhdessä.
Yhdessäoloa – mieluusti ilman alkoholia
Yhdessäolo on oleellinen osa etiopialaista kulttuuria. Sen Edom soisi tulevan enemmän osaksi myös suomalaisten elämää. Täällä ollaan usein liian yksin.
– Sosiaalialan ammattilaisena kaipaan tänne enemmän yhteyttä ihmisten välille, elämän jakamista yhdessä. Etiopialaiset ovat sosiaalisempia, vieraanvaraisempia kuin monet muut kansallisuudet. Siitä olisi hyvä ottaa oppia.
Alkoholi on Edomin mukaan myös turhan usein Suomessa osa yhdessäoloa. Iloita voi muutenkin.
– On myös hyvä huomioida vanhukset.
Vanhuksia ja heidän elämänkokemustaan arvostetaan Edomin mukaan Etiopiassa enemmän kuin Suomessa.
Mutta on Suomessakin paljon hyvää. Arvokkaiden asioiden luetteleminen tuntuu olevan nuorelle naiselle helppoa.
– Lasten ja naisten oikeudet, vammaispalvelut, yleensä se, että täällä ihmiset saavat elää rinnakkain tasavertaisina yksilöinä. Suomessa saa elää turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä, jossa jokainen voi löytää oman elämäntapansa. Jopa nainen voi kulkea täällä turvallisesti yksin.
Tästä hän on kertonut myös muille pakolaisille työtehtävissään Espoossa sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa.
– Kannustan heitä olemaan rohkeita, opettelemaan suomen kieltä, etsimään opiskelupaikan ja työtä. Niiden kautta elämä lähtee hyvin eteenpäin.
Ovia auki elämään
Yli 100 miljoonan asukkaan Etiopiassa elämä ei aina ole helppoa. Maa ei suomalaisille ole kovin tuttu. Ulkoministeriön matkustusta koskeva tiedote kertoo kuitenkin omaa kieltään: tarpeetonta maahan matkustamista ei suositella. Lisäksi tiedotteessa todetaan, että poliittisista ja etnisistä jännitteistä sekä Pohjois-Etiopian konfliktista johtuen tilanne on epävakaa, ja levottomuudet saattavat lisääntyä. Maassa on paljon sisäisiä pakolaisia, ja ulkona liikkumista tulee välttää pimeän aikaan ja myös päiväsaikaan tulee noudattaa varovaisuutta.
Edomin mukaan suomalaiset muistavat Etiopiasta lähinnä pitkänmatkan juoksijat, erityisesti juoksijalegenda Haile Gebrselassien ja kahvin. Etiopia onkin tällä hetkellä maailman viidenneksi suurin kahvintuottaja.
– Olen kasvanut Suomessa aikuiseksi ja naiseksi. Siten arvoni ovat enemmän suomalaiset. Olen saanut tehdä omat valintani, vaikka taustani ja etiopialaiset tavat ovat minulle myös tärkeitä. Arvostan Suomen kulttuuria, sitä tapaa, miten täällä eletään. Olen kiitollinen siitä, miten minut on otettu vastaan. Oma rohkeuteni on auttanut kohtaamaan asioita.
– Minua on myös autettu paljon; vanhempani, koulun opettajat, ystävät, mieheni ja isä Heikki ovat avanneet ovia elämään, ovat antaneet minulle monia mahdollisuuksia löytää täältä oma paikkani.
Edom Tadesse kertoo vierailleensa Suomeen tulonsa jälkeen Etiopiassa muutaman kerran. Maa on kovasti kehittynyt siitä, kun hän asui siellä lapsena.
– Vierailen Etiopiassa mielelläni, mutta palaan kuitenkin aina ilolla Suomeen. Täällä on kotini. Tulevaisuus näyttää, mitä elämä suo.