Maailmalta

Kaikki ortodoksiset osanottajat kutsuttiin liturgiaan – kriisi tuli taas näkyväksi

Ortodoksisen kirkon tämänhetkinen kriisi konkretisoitui sunnuntainaamuna 4. syyskuuta Karlsruhessa, kun kaikki ortodoksit eivät osallistuneet samaan liturgiaan.
| Teksti: Heikki Huttunen | Kuva: Albin Hillert/WCC
Kristuksen risti ja palavia kirkkokynttilöitä jumalanpalveluksessa Karlsruhessa 2022

Ortodoksisen kirkon tämänhetkinen kriisi tuli näkyväksi sunnuntainaamuna 4. syyskuuta Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksessa Karlsruhessa, kun kaikki ortodoksit eivät osallistuneet samaan liturgiaan. Venäjän kirkko on omasta puolestaan katkaissut ehtoollisyhteyden niihin kirkkoihin, jotka ovat virallisesti tunnustaneet Ukrainan kirkon autokefalian, eikä tästä haluttu nytkään poiketa.

Muiden kirkkojen puolesta ehtoollisyhteys on voimassa. Joidenkin kirkkojen edustajat osallistuivat liturgiaan oman kirkkonsa seurakunnassa Karlsruhessa tai lähialueella. Eri puolilla Saksaa on paljon eri ortodoksisten kirkkojen seurakuntia, jotka ovat kielellisen ja etnisen taustan pohjalta perustettuja.

Venäjän kirkko on omasta puolestaan katkaissut ehtoollisyhteyden niihin kirkkoihin, jotka ovat virallisesti tunnustaneet Ukrainan kirkon autokefalian, eikä tästä haluttu nytkään poiketa.

"Meidän tyhjyytemme hauraus kohtaa Jumalan rakkauden täyteyden meitä kohtaan. – – – Evankeliumin kutsu täydellisyyteen on sukellus Jumalan ihmiseksi tulemisen mysteeriin, joka on myös kutsu löytää ihmisen suuruus, ihmisen kutsumus. Pyhä Serafim Sarovilainen puhuu siitä, kuinka meidät on kutsuttu ´saamaan Pyhä Henki´.  – – – Tätä on Jumalan rakkaus, ja tätä pitää lopulta olla ihmisenkin rakkaus: täydellistä itsensä antamista, alttiiksi asettumista, antautumista, yhteyteen avautumista. Tämä on olennaista, koska ihmisarvomme mitta on kykymme käsittää Jumala ja olla Jumalan yhteydessä, Jumalan, joka on antautunut, tullut heikoksi ja asettunut alttiiksi", lausui metropoliitta Emmanuel saarnassaan.

"Tätä on Jumalan rakkaus, ja tätä pitää lopulta olla ihmisenkin rakkaus: täydellistä itsensä antamista, alttiiksi asettumista, antautumista, yhteyteen avautumista."

Sunnuntaijumalanpalvelus paikallisissa seurakunnissa kuului yleiskokouksen ohjelmaan. Ekumeenisen patriarkaatin delegaatio kutsui kaikki ortodoksiset osanottajat Karlsruhen apostolienvertaisen Fotini Samarialaisen kreikkalaisen seurakunnan liturgiaan, joka toimitettiin esikaupunkialueella katolisessa Bruder Klaus -kirkossa. Kirkko oli täynnä seurakuntalaisia ja yleiskokouksen osanottajia, sekä ortodokseja että muutamia muiden kirkkojen edustajia.

Liturgia toimitettiin Kalkedonin metropoliitta Emmanuelin johdolla, horostasia-käytännön mukaisesti. Metropoliitta seisoi piispan paikalla ja saarnasi palveluksen lopussa. Muut piispat seisoivat kirkkokansan joukossa. Saksan metropoliitta Augustinos oli terveydellisistä syistä estynyt, mutta häntä edusti alueen apulaispiispa Bartolomeos. Liturgian toimittivat eri kirkkojen valtuuskuntien jäseninä olevat papit, ensimmäisenä ekumeenisen istuimen arkkimandriitta Jakovos Krochak. Suomen kirkosta osallistui isä Teemu Toivonen. Palveluksessa kuultiin monia kieliä – ainakin kreikkaa, saksaa, kirkkoslaavia, ukrainaa, englantia, suomea, albaniaa, swahilia, koreaa, georgiaa, armeniaa ja espanjaa. Palveluksessa oli mukana myös orientaalisten ortodoksisten kirkkojen edustajia.

Yhteisen ehtoollisen puuttuminen pitääkin surettaa

Jumalanpalvelus on vuosien mittaan tullut yhä tärkeämmäksi osaksi Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksia. Ekumenian alkutaipaleella sata vuotta sitten ortodoksien oli päätettävä, onko rukous erossa olevien kristittyjen kanssa mahdollista. Silloin todettiin, että rukouksen täytyykin olla kristittyjen ykseysliikkeen ytimessä.

Yhdessä lausuttu Isä meidän -rukous on ollut vaikuttava osa ekumeenisia kokouksia alusta lähtien, samoin kuin Raamatun tekstien lukeminen, laulaminen ja yhdessä pohtiminen. KMN:ssa valmisteltuja aamu- ja iltahartauksia on järjestetty kuitenkin vasta Vancouverin yleiskokouksesta lähtien vuodesta 1983. Ne ovat joko kirkkojen omien perinteiden mukaisia ja muiden osallistumista helpottaen toimitettuja, tai yhdessä valmisteltuja, vailla suoraa yhteyttä mihinkään liturgiseen traditioon.

Yhdessä lausuttu Isä meidän -rukous on ollut vaikuttava osa ekumeenisia kokouksia alusta lähtien, samoin kuin Raamatun tekstien lukeminen, laulaminen ja yhdessä pohtiminen.

Kuitenkaan yhteinen ehtoollinen ei ole eri kirkkojen jäsenille mahdollinen. Kirkkokäsityksen selkeys on tärkeää ortodokseille. Se on ortodoksien ekumeenisessa toiminnassa sekä vahvuus että heikkous. Vahvuutta se on silloin, kun se avaa kaikkia ymmärtämään kristittyjen ykseyden konkreettisen merkityksen ja sen puuttumisen ankaran todellisuuden. Se heikentää ekumeenista kokemusta silloin, kun sitä ei osata perustella ymmärrettävästi, ja jos se antaa kuvan ylenkatseesta toisten kristittyjen jumalanpalvelusta ja ehtoollista kohtaan.

Kuitenkaan yhteinen ehtoollinen ei ole eri kirkkojen jäsenille mahdollinen. Kirkkokäsityksen selkeys on tärkeää ortodokseille. Se on ortodoksien ekumeenisessa toiminnassa sekä vahvuus että heikkous. Vahvuutta se on silloin, kun se avaa kaikkia ymmärtämään kristittyjen ykseyden konkreettisen merkityksen ja sen puuttumisen ankaran todellisuuden.

KMN:n yleiskokouksissa on luovuttu ehtoollisjumalanpalveluksista osana yhteistä päiväohjelmaa. Se johtuu monien osanottajien vaikeuksista ymmärtää ehtoollisyhteyden puuttumista ja sen teologisia perusteita, ja kyvyttömyydestä kohdata kristittyjen hajaannuksen todellinen suru.

Tämä on ristiriidassa hengellisyyden yleisen vahvistumisen kanssa, mutta kertoo teologisen osaamisen heikentymisestä. Liturgiaan ja pyhään ehtoollisen osallistutaan tästä syystä kunkin tunnustuskunnan omissa seurakunnissa. Sen hyvä puoli on, että silloin tärkeän kokouksen sanoma saavuttaa paikallisen tason ja palauttaa kirkkojen yhteistyön sen juurille, seurakunnan jumalanpalvelukseen.

Siirtolaiskirkon todellisuus tutuksi

Oli tärkeää, että kirkkojen valtuuskunnat olivat paikallisen seurakunnan vieraina. Länsi-Euroopan ortodoksien todellisuus tuli eri puolilta maailmaa saapuneille piispoille ja muille edustajille tutuksi: kirkkomme on siirtolaiskirkko. Kaikilla seurakunnilla ei ole omaa kirkkorakennusta, nytkin nautittiin katolisen kirkon ekumeenisesta vieraanvaraisuudesta.

Palvelus oli rauhaisa hetki täynnä valoa, keskellä työntäyteisiä kokouspäiviä. Seurakunta ja Saksan arkkihiippakunta tarjosivat yltäkylläiset kirkkokahvit.

Erilaisten perinteiden musiikki on myös olennaisen tärkeällä sijalla. Karlsruhen kokouksessa kuullaan kolmen suomalaisen kirkkomuusikon veisut: Elia Pietarisen, Jooa Sotejeff-Wilsonin ja Aleksi Suikkasen.

Jumalanpalvelusten merkityksen kasvu KMN:n toiminnassa heijastaa samansuuntaista kehitystä, jossa nähdään, kuinka järjestön yhteiskunnallista viestiä sanoitetaan aikaisempaa selvemmin hengellisellä ja teologisella kielellä.