Pappismunkki Serafim Seppälän uutuusteos Antiikista Bysanttiin ilmestyy juuri Helsingin kirjamessujen alkuun. Kustantajan mainosteksti enteilee paitsi kiinnostavaa, myös hengästyttävän monipuolista lukukokemusta. Näin kuuluu osa siitä:
”Mitä unet ovat, ja kuinka kristinusko muutti suhtautumista niihin? Miksi suudelma kiinnosti kirkkoisiä niin paljon? Miten myöhäisantiikissa tultiin toimeen ilman sellaisia käsitteitä kuin rasismi, identiteetti tai seksuaalisuus?"
Siinäpä kysymyspatteristoa kerrakseen. Mutta annetaan kirjailijan itsensä kertoa tarkemmin kirjasta, jonka tekemiseen kului yli kymmenen vuotta.
Isä Serafim, miten itse kuvailisit uutta kirjaasi? Millainen teos on kyseessä?
– Teos on suuritöisin, monipuolisin ja laajaotteisin, mitä olen tehnyt. Siinä käsitellään kaksitoista temaattista kokonaisuutta, jotka valottavat varhaiskristillistä ihmiskuvaa ja elämänfilosofiaa. Kuten esimerkiksi: mitä ystävyys on, mitä on naurun metafysiikka tai mitä tummaihoisista ajateltiin. Entä eläimistä? Tai suudelmasta?
Kaikkia näitä teemoja tarkastellaan antiikin filosofisia ja kulttuurillisia taustoja vasten.
Kristinusko oli 300-luvun alussa vielä pieni, sulkeutunut ja marginaalinen vähemmistö, mutta vain vuosikymmeniä myöhemmin, 400-luvulla, oli jo olemassa kristinuskon yhtenäiskulttuuri.
Teos avaa näkökulmia siihen, miten jättimäisen imperiumin kulttuuri alkoi muuttua toisenlaiseksi parin sukupolven aikana – ilman valloituksia.
– Ensin tarkastellaan, mitä antiikin kreikkalaiset filosofit, runoilijat, historioitsijat tai satiirikot kirjoittivat siitä, mitä vaikkapa unet ovat, ja sitten siirrytään selvittämään, mitä itäisten kirkkoisien teksteistä löytyy.
Harva meistä tietää tai tulee ajatelleeksi, että varhaiskirkon ajattelijat kirjoittivat paljon myös ei-opillisista, elämänläheisistä aiheista, kuten ystävyydestä, unista ja eläimistä. Moni nykyajalle tavallinen asia miellettiin myöhäisantiikissa ja varhaiskirkossa toisin kuin nykyään.
Isä Serafim huomauttaa, että uutuuskirjan sisältöjä on vaikea tiivistää pariin lauseeseen, koska sen jokainen luku tiivistää tuhansia sivuja 30-40 liuskaan.
Koska emme tosiaan voi valottaa tyhjentävästi koko kirjan antia, tarjotkaamme pieniä maistiaisia. Isä Serafim, mitä kirjassasi kerrotaan unista?
– Ehkä hieman yllättäen antiikissa unille annettiin enemmän uskonnollisluonteista merkitystä kuin kristillisissä teksteissä. Ajateltiin, että unet ovat jumalten näyttämö, jossa paljastuu asioita persoonan ja ihmisyyden ulkopuolelta. Unien valtaosan ymmärrettiin olevan lähinnä sekavia koosteita edellisen päivän tapahtumista, mutta erityisten enneunien olemassaoloa juuri kukaan ei kieltänyt. Toki Aristoteleella oli kriittisempi selitysmalli, jossa painotettiin unien synnyn biologista aspektia.
– Kristillinen uniteoria muodostui varsin varovaiseksi, mitä tulee Jumalan antamiin uniin. Henkevimmätkin unet, joissa nähtiin taivaallisia asioita tai varoittavia enteitä, määriteltiin yleensä ihmismielen omiksi tuotteiksi. Sellaisetkin unet voivat kuitenkin tavoittaa jotain totuudesta sielun oman luonteen pohjalta. Unia voitiin myös pitää kilvoituselämälle hyödyllisinä sikäli, että ne paljastavat salattuja himoja, jotka valvetietoisuus kykenee torjumaan. ”Puhtaan unet ovat puhtaita”, sanottiin.
Millaisia oivalluksia tai uusia näkökulmia löysit itse kirjaa tehdessäsi?
– Kirjan tekeminen oli yli vuosikymmenen prosessi, joten valtaosa oivalluksista on tainnut jo unohtua. Aiemmin olen ollut kiinnostunut kristinuskon juutalaisista juurista, mutta antiikin kulttuurin vaikutus on paljon laajempi kysymys. Nyt olen päässyt perehtymään siihen sen verran, että alan ymmärtää, miten hirvittävän hajanaista tietämyksemme parhaimmillaankin on.
Erot antiikin ja nykyihmisen ajattelussa ovat paikoitellen hämmentävän suuret.
– Lopulta päällimmäisenä jäi mietityttämään se, että niin antiikista kuin Bysantistakin puuttui kokonaan monia sellaisia käsitteitä, joiden varaan nykyihmisten ongelmat rakentuvat. Heillä oli filosofista osaamista, mutta heillä ei ollut tarvetta muodostaa sellaisia käsitteitä kuten seksuaalisuus, identiteetti tai rasismi. Tällöin heillä ei myöskään ollut näihin perustuvia ongelmia, isä Serafim sanoo.
– Tämä taas herättää kysymyksen, miksi mekin emme voisi pärjätä tyystin ilman identiteetin käsitettä ja käyttää aikamme johonkin muuhun kuin identiteettiongelmien vatvomiseen. Toisin sanoen, ihminen voi olla syvällinen ja elää merkityksellistä elämää, vaikka ajattelisi hieman erilaisilla kategorioilla kuin nykyään on tapana. Tämähän taas on aika iso juttu niin akateemisesti kuin arkielämänkin kannalta.
Kaiken edellä mainitun perusteella voinee sanoa, että Antiikista Bysanttiin -teos valottaa kristinuskon aatteenluojien ajattelua aivan uudella tavalla.
Uutuuskirjaa on saatavilla muun muassa Helsingin kirjamessuilta to 28.10. 2021 alkaen Gaudeamuksen, Lintulan ja Valamon luostarien osastoilta.