Kirkko-opas työssään ortodoksikirkossa
Kulttuuri

Kirkko-opas toimii elävänä käyntikorttina, joka voi olla vieraalle ainoa kosketus ortodoksisuuteen

Kirkkomme seurakunnat työllistivät nuoria jälleen kuluneena kesänä kirkko-oppaina ympäri Suomen. Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni testasi oppaiden taitoja pistokokein, ja hiukan kehitettävääkin löytyi. "Vastuu työntekijöistä on sillä, joka palkkaa. Jos ei ole perehdytetty eikä osaamista testattu, ei nuorta voi silloin syyttää", isä esipaimen sanoo.
| Teksti: Tapio Tiimonen | Kuva: Tapio Tiimonen
Kirkko-opas työssään ortodoksikirkossa

Ortodoksiset seurakunnat työllistivät nuoria jälleen kuluneena kesänä kirkko-oppaina ympäri Suomen. Kesätöiden tarjoaminen onkin eräs merkittävä kasvatuksen ja opetuksen keino, jolla ortodoksinuoret saavat paitsi arvokasta työkokemusta, myös mahdollisuuden tutustua työelämään ja sen pelisääntöihin. Ensimmäinen työsuhde tarjoaa nuorille niin ikään mahdollisuuden siihen arkipäivien kilvoitukseen, jota joudumme kaikki kohtaamaan päivittäin. Työpäivien huonoinakin aamuina on ennätettävä hoitamaan tehtäviä, joilla on vaikutusta muiden elämään: osa kävijöistä on saattanut matkustaa kaukaakin kirkkoa katsomaan, joten ovet on saatava auki ajoissa.

Ensimmäiseen työsuhteeseen kuuluu myös perusasioiden opettelu, eli työsopimuksen teko ja verokortin sekä tilinumeron toimittaminen. Lisäksi kirkkovahdin on opittava ottamaan vastuuta. Tilat on suljettava asianmukaisesti, ja esimerkiksi lukitseminen on hoidettava huolellisesti, vaikka työpäivän päätteeksi olisikin kiire muihin rientoihin.

Ensimmäinen työsuhde tarjoaa nuorille mahdollisuuden siihen arkipäivien kilvoitukseen, jota joudumme kaikki kohtaamaan päivittäin. Työpäivien huonoinakin aamuina on ennätettävä hoitamaan tehtäviä, joilla on vaikutusta muiden elämään: osa kävijöistä on saattanut matkustaa kaukaakin kirkkoa katsomaan, joten ovet on saatava auki ajoissa.

Kirkko-oppaiden työnkuva on ennen kaikkea asiakaspalvelua, mutta se opettaa myös muita, työelämän kannalta oleellisia taitoja. Kirkko-oppaan tulee tuntea työympäristönsä sekä sen taustat ja historia. Jo pelkästään taito omaksua, jäsennellä ja esittää tietoa on valtavan tärkeä tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä.

Toinen nykypäivän työelämätaito on erilaisuuden kohtaaminen. Kirkon ovista voi astella hyvinkin erilaisin pohjatiedoin, ennakko-olettamuksin ja -luuloin sekä maailmankatsomuksin varustettuja ihmisiä, jotka kaikki kirkko-oppaan on osattava kohdata.

Kulttuuriperinteen vaalijana

Yksi kirkko-oppaan rooli on ortodoksisen kulttuuriperinteen vaalija. Suomen ortodoksien "prosenttijengi" on jäänyt pääasiassa luterilaisen ja yhä kasvavassa määrin sekulaarisen valtaväestön keskuudessa sangen tuntemattomaksi. Lisäksi uskonnon ja eri uskontojen tuntemukseen liittyvän opetuksen väheneminen perus- ja toisen asteen opetuksessa on omiaan lisäämään tätä tietämättömyyttä.

Kirkko-oppaiden rooli onkin erittäin merkittävä, sillä he saattavat olla ainoa kosketuspinta ortodoksiseen kulttuuriin suurelle joukolle ei-ortodokseja. Suomessa pitkään vallalla ollut yhtenäiskulttuurin suuntaus on sekin osaltaan vaikuttanut siihen, että perinteisesti ortodoksisten kansanosien kulttuurinen ainutlaatuisuus on jäänyt maassamme vähemmän tunnetuksi.

Kirkko-oppaiden työn kautta avautuu myös ei-ortodokseille mahdollisuus tutustua tähän rikkaaseen ja vaikuttavaan kulttuuriperintöön. Tämän kulttuuriperinnön arvoa ei välttämättä aina edes ymmärretä kirkkokunnan piirissä. Pelkästään pyhäkköjen monimuotoisuus on valtava, ja antaa itsessään aiheen tutkimusmatkalle ympäri Suomen. Kontrasti esimerkiksi keisarillista mahtia huokuvan Helsingin Uspenskin katedraalin arkkitehtuurin ja pikkuriikkisen tsasounan välillä on ilmiselvä. Myös kirkoissa esillä oleva ikonitaide on sekin pelkästään taide- ja kulttuurihistoriallisesti matkailun arvoista.

Lisäksi protestanttisessa pohjolassa harvinaislaatuinen tapa suhtautua pyhäinjäännöksiin erittäin kunnioittavasti on sekin usealle ei-ortodoksiselle matkailijalle hyvin eksoottista. Pitämällä kirkot auki tutustumista ja vierailua varten kunnioittavat seurakunnat myös kirkkojen rakentajain ja kaunistajain työtä – ja sitä merkittävää vaivannäköä, jota kyseiset rakennukset ja tilat ovat vaatineet.

Kirkon historia ja ikonit pääosassa

Aamun Koitto yhytti Joensuun Pyhän Johannes Teologin kirkon (ns. seminaarin kirkon) kirkko-oppaan tehtävien ääreltä ortodoksisen teologian opiskelija Tommi Pajun. Aikuisiällä it-alan asiantuntijatehtävistä teologiaan vaihtanut Paju ei tosin edusta tyypillisintä kirkko-opasta.

– Tärkein tehtävä on tietysti tuntea kirkko ja sen historia sekä ikonit, mutta lisäksi on pieniä siivoustehtäviä ja muitakin hommia, Paju sanoo.

Esiteltävä pyhäkkö ja sen kaunistuksena olevat ikonit tuleekin tuntea tarkkaan, sillä oppaille esitetään kysymyksiä laidasta laitaan, ja osa niistä saattaa olla sangen yllättäviäkin.

– Erikoisin kuulemani kysymys liittyy Pyhän Kolminaisuuden ikoniin. Siitä kysyttiin, että miksi siinä on noita porkkanoita tuossa pöydällä. Mutta ehdottomasti yleisin kysymys on se, milloin kirkko on rakennettu.

Työtään Paju kuvaa ennen kaikkea vastuulliseksi ja itsenäiseksi, sillä työt täytyy saada tehtyä, vaikka suuri osa muista seurakunnan työntekijöistä on viettämässä kesälomaa. Kirkko-oppaan työ vaatii myös itsekuria ja tietynlaista sietokykyä.

– Työn varjopuolia on, että jos sattuu sateinen ja oikein kylmä päivä, niin silloin kirkossa ei välttämättä käy ketään ja tylsistyminen uhkaa.

Juuri kirkossa kävijät ovat Pajun mukaan työn suola ja parasta tehtävässä onkin juuri ihmisten kohtaaminen.

– Osa kävijöistä vain tulee kirkkoon, on täällä vain pari minuuttia, sanovat kuinka nättiä täällä on ja lähtee pois. Toisaalta välillä on sellaisiakin ihmisiä, jotka kyselevät paljon ja ovat tiedonhaluisia.

– Erikoisin kuulemani kysymys liittyy Pyhän Kolminaisuuden ikoniin. Siitä kysyttiin, että miksi siinä on noita porkkanoita tuossa pöydällä.

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni korostaa kirkko-oppaiden työn merkitystä.

– Monelle kirkkoon tutustujalle opas on ainut yhtymäkohta ortodoksiseen kirkkoon. He ovat kirkon käyntikortti, metropoliitta sanoo.

Isä esipaimen peräänkuuluttaa myös sitä, että kohtaamisissa kirkko-oppaat ovat läsnä ja tehtäviensä tasalla.

– Perustietämys pitää olla kunnossa. Täytyy tietää kirkon rakentamisvuosi, kuka oli arkkitehti, mistä ikonit ovat peräisin ja mahdollisesti se, kuka ne on maalannut – jos maalari on tiedossa – sekä tietenkin, milloin toimitetaan palveluksia. Aivan kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tietää ja voi sanoa, ettei tiedä vastausta ja ottaa selvää. Myös yhteydenottopyyntöjen välittäminen papistolle on tärkeää.

– Perustietämys pitää olla kunnossa. Täytyy tietää kirkon rakentamisvuosi, kuka oli arkkitehti, mistä ikonit ovat peräisin ja mahdollisesti se, kuka ne on maalannut – jos maalari on tiedossa – sekä tietenkin, milloin toimitetaan palveluksia.

Isä esipaimen on itsekin tarkkaillut ja testannut kirkko-oppaiden osaamista kuluneena kesänä. Hänen mukaansa oppaiden suoriutuminen on ollut vaihtelevaa. Metropoliitta peräänkuuluttaakin vastuuta sekä työntekijän kuin -antajankin, eli yleensä seurakunnan suunnalta.

– Vastuu työntekijöistä on sillä, joka palkkaa. Jos ei ole perehdytetty eikä osaamista testattu, ei nuorta voi silloin syyttää. Toisaalta nuorella on vastuu opetella ja omaksua vaaditut asiat. Perehdyttäminen tulee lisäksi tehdä riittävän ajoissa ja siihen tulee varata aikaa. Ei voi odottaa, että perjantaina neuvotaan asiat ja maanantaina aloitettaessa osataan kaikki. Oppiminen ottaa aikaa. Lisäksi kaikki tarvittavat asiat on hyvä antaa myös paperilla, sillä on luonnollista, että alussa voi jännittää ja asioita unohtuu.

Metropoliitta toivookin, että tyypilliset perusasiat ovat kirkko-opastuksilla kunnossa. Oppaan on tärkeää läsnä, kun kävijöitä saapuu kirkkoon, sillä juuri läsnäololla on vierailusta saatuun kokemukseen suuri vaikutus. Ystävällinen vastaanotto ja tervehtiminen sekä kirkon opetuksen mukainen pukeutuminen kirkkotilassa antavat vierailijalle myönteisen kuvan – samoin kuin matkapuhelimen selailun vaihtaminen kirjan lukemiseen odotteluaikoina.