Oikeanlainen kuuliaisuus ei vapauta kristittyä oman järjen käyttämisen vastuusta Katse, jota en unohda koskaan Suomen kristityillä on paljon annettavaa koko kansalle: mallikasta ekumeniaa voi syventää entisestään Kristus on ilo, vaikka masentunut ihminen kokisi pelkkää synkkyyttä Raja voi merkitä eristämistä tai suojaa, mutta se on ohut, kun arki suistuu raiteiltaan Uuskonservatiivisuuden nousu: Jyrkät asenteet vääristävät kirkon traditiota Maallikon kuiva kausi todisti, että itse Kristus kantaa meitä Uskollinen Jumala – Gud är trofast: Tee, mitä voit, ja jättäydy Jumalan armon varaan Seurakuntatyö halutaan nostaa sille kuuluvaan arvoon Sydämen aamunkoi – ethän kadota tätä päivää? Ehtoollisen tulee olla myös epäröivien saatavilla: "Ei lusikka ruoki, vaan ruoka” Maallista puhetta uskonnollisesta kulttuuriperinnöstä Kolttasaamelaisten traumaattinen historia tunnustetaan, ja kirkkomme tarjoaa tukea Jumalan käden ympärillä Pyhiinvaellusta kauas – vai sittenkin vain omaan sydämeen? Uusi elämä alkaa Kristuksessa, mutta muutos parempaan on myös kivuliasta "Pelasta meidät itseltämme" on aina ajankohtainen rukous Luostariin asettuminen houkuttaa monia, mutta harva haluaa antautua kuuliaisuuden kilvoitukseen Kanttori on paljon vartijana, sillä kirkkolaulu on laulettua teologiaa Kun Kain surmasi Aabelin, Luojan päällimmäinen murhe ei ollut "dialogin säilyttäminen" Saatana seikkailee Moskovassa, ja sen patriarkaatti on vakavasti sairas Juudas, Jokeri ja Stalin – synkkyyden lähettiläät paljastuvat, kun naamiot putoavat Minkä verran elämää kannattaa ja uskaltaa suunnitella? Luostarin rakentajilla on lohdullinen visio Kirkko, sota ja vastuu Näytä lisää
