Blogi

"Pelasta meidät itseltämme" on aina ajankohtainen rukous

Jotkut säilyttävät sisäisen rauhansa armottomissakin oloissa. Se on ihmeellistä ja toivoa herättävää. 
Isä Tuukka Rantanen poseeraa Tappara-logon vieressä
Isä Tuukka Rantanen

En koskaan unohda Ukrainan sodan alun jälkeistä sovintosunnuntaita. Putin oli julistanut hyökkäyksen naapurimaahansa vain kolme päivää aiemmin, nyt venäläis- ja ukrainalaistaustaiset seurakuntalaiset polvistuivat kirkossa itkien katumuksen sakramenttiin kukin vuorollaan. Kun liturgia alkoi, kirkkokansalla oli kyyneleet silmissä pappia myöten.  

Jumalanpalveluksen päätyttyä jatkoimme sovintosunnuntaihin kuuluvin anteeksipyynnöin toinen toisiltamme. Se koskettaa aina syvältä, mutta nyt läsnä oli myös yhteinen suru, ahdistus, hätä ja pelko tulevasta. 

Anteeksipyyntöjen jälkeen polvistuimme vielä yhteiseen rukoukseen sodasta kärsivien ja koko maailman puolesta. Tätä ehdotti venäläistaustainen seurakuntalainen, joka lausui pyhän Nikolai Velimirovicin (+1956) kirjoittaman rukouksen venäjäksi, minä englanniksi. Vapaasti suomennettuna sisällön voi tiivistää seuraavasti: 

"Oi Jumala, kuoleman ja elämän Herra!  

Ihmiselämän kuohuva meri kiehuu ennennäkemättömällä tavalla, sekasorto hallitsee ja sydämemme ovat pelon ja kauhun vallassa. Veli on tarttunut aseisiin veljeä vastaan, naapuri naapuria vastaan, kansakunta kansakuntaa vastaan. 

Ihmiskunta näyttää olevan jopa uuden sodan kynnyksellä, uuden verilöylyn, Kainin uudenlaisen synnin, uuden Juudaksen petoksen ovella – sodan, jossa kaikki käskysi tulevat maahan poljetuksi, Sinun pyhä nimesi pilkatuksi, ristiuhrisi ylenkatsotuksi ja pyhä rakkautesi meitä syntisiä kohtaan halveksituksi. 

Oi Kaikkivaltias, ojenna vastustamaton oikea kätesi äläkä salli tätä, estä nämä kauheudet hyvyydelläsi ja voimallasi. Niin kuin tyynnytit myrskyn Galilean merellä ja sanallasi vaiensit tuulet tuoden rauhan opetuslastesi sydämiin, niin tyynnytä myös tämä myrsky maailmassa ja sieluissamme – jotta sodan kauhujen pelon sijaan voisimme tuntea Sinun rauhasi ja ilosi. 

Herra, pelasta kansasi tältä häpeältä, älä salli Saatanan saada aihetta pilkata luotujasi. Armahda meitä pyhien enkeltesi tähden, ettei heidän enää tarvitsisi katsella murheellisena kristittyjen jumalattomia tekoja. 

Herra, pelasta kansasi tältä häpeältä, älä salli Saatanan saada aihetta pilkata luotujasi. Armahda meitä pyhien enkeltesi tähden, ettei heidän enää tarvitsisi katsella murheellisena kristittyjen jumalattomia tekoja. 

Armahda meitä pyhien ihmisten ja vanhurskaiden tähden, ettei heidän katseensa painuisi alas taivaallisen valtaistuimesi edessä kun he joutuvat häpeämään sukulaisiaan ja jälkeläisiään täällä synnin maailmassa. 

Ja erityisesti Kaikkeinpyhimmän Neitseen Marian, Sinun oman Äitisi, Jumalansynnyttäjän, esirukouksien ja rakkauden tähden, ja kirkkosi tähden, varjele meidät rikkomusten ja väkivallan tieltä, ja pelasta meidät itseltämme..." 

Pyhän Nikolain sanat ovat edelleen murheellisen ajankohtaiset. Vaikka sodalle ei näy loppua, jotkut säilyttävät sisäisen rauhansa armottomissakin oloissa. Se on ihmeellistä ja toivoa herättävää. 

Sanomalehti Kalevassa julkaistiin toukokuussa ukrainalaisen Irpinin yliopiston kriminalistiikan professorin Halyna Tshyhrynan haastattelu. Hänen kotinsa ja työpaikkansa on tuhottu pommituksin, ja professori on kohdannut sodan kauhut silmästä silmään järjettömine tappamisineen. Kokemastaan huolimatta hän sanoo ettei pysty vihaamaan venäläissotilaita: "En vihaa ketään. Pikemminkin säälin heitä. Nuoret pojat ovat tuhonneet oman elämänsä. Enemmän säälin heitä, jotka ovat vammautuneet loppuelämäkseen. Vielä enemmän säälin heidän äitejään." (Kaleva 5.5.22.) 

Halyna Tshyhrynan kaltaiset ihmiset loistavat tässä pimeässä myrskyssä kuin majakat. Heidän elämässään todella toteutuvat Kristuksen sanat: "Autuaita ovat rauhantekijät – he saavat Jumalan lapsen nimen." (Matt 5:10) He elävät jo nyt ikuista sovintosunnuntaita. 

Herra, suo ihmeellisen valkeutesi valaista meidänkin mustuneet sydämemme, anna katumuksen kyynelten pestä silmämme. Pyhän Nikolai Velimirovicin sanoin: Pelasta meidät itseltämme. 
 
Aamen. 

Isä Tuukka Rantanen poseeraa Tappara-logon vieressä
Isä Tuukka Rantanen

Olen palvellut Oulun ortodoksisessa seurakunnassa pappina vuodesta 2014. Aiemmin olen työskentellyt mm. Suomen ortodoksisen kirkon tiedottajana, radio- ja sanomalehtitoimittajana, Hesperian sairaala-apulaisena ja nuorena tivolissa. 

Perheeseeni kuuluu vaimon ja lasten lisäksi valkoinen villakoira Poju. 

Vaikka rakastan kotikaupunkiani, jääkiekossa olen kannattanut 4-vuotiaasta alkaen synnyinkaupunkini parasta joukkuetta – Tapparaa, joka osaa myös nakata kirveensä kaivoon niin, että kolisee. 

Jouluisin mankassa pyörii lapsuuden kasetti, jolle on äänitetty sekalainen kokoelma hartaita ja kevyempiä joululauluja toivekonsertista 1980-luvun alussa.