Blogi

Kirkon traditio on valtaisa voimavara, mutta myös inhimillisellä kyvykkyydellä on kysyntää

Johtavissa asemissa olevien tulee huolehtia työyhteisön toimivuudesta arjessa – myös kirkossa. Tätä vastuuta ei voi sysätä harvakseltaan järjestettäville hallinnollisille kokouksille.
14.09.2021 - 19:00
Kirkkoherra_Markku_Salminen_kuvattuna_ortodoksikirkossa
Isä Markku Salminen

Ortodoksinen kirkko tunnetaan vahvasti perinteistä kiinni pitävänä yhteisönä. Erityisen tärkeää Kirkolle on ollut opillinen puhtaus, jota varjelee hierarkkinen järjestys. Edes autonomisena paikalliskirkkona Suomessa emme voi muuttaa kirkon opetuksia ilman, että joudumme ortodoksisen kirkkoperheen ulkopuolelle.

Tämä uskollisuus perinteelle ei tietenkään tarkoita ”aivotonta” asioiden tai tapojen toistoa.

Kirkkomusiikki on hyvä esimerkki siitä, että perinnettä kunnioittaen syntyy myös uutta: sävellyksiä, joita voidaan käyttää kirkollisen elämän ytimessä eli jumalanpalveluksissa. 

Nykypäivänäkin meidän on tarkasteltava kirkkoamme kokonaisuutena. Jos luovumme tietyistä asioista kirkon perinteessä, on kysyttävä, mihin asetetaan raja – ja kuka sen tekee? Kirkko ei ole valintatalo, josta poimitaan itselle mieluisat asiat ja hylätään loput. Kirkko on Kristuksen ruumis. 

Lähdekritiikki on tarpeen

Omat haasteensa perinteen tulkinnalle on tuonut se, että nykyisessä tietoyhteiskunnassa tietoa ja sen tulkintaa on saatavilla runsaasti. Tällöin voi unohtua lähdekritiikki. Arjen kiireiden keskellä on ehkä vaikea huomata, kuinka saatamme muodostaa käsityksemme jostakin asiasta ilman, että tiedon lähteellä on riittävä käsitystä aiheesta. Tai että lausumme jotain asiasta, mistä meillä ei tosiasiassa ole ensikäden tietoa. Kun on kyse vallankäytöstä, niin vaikuttamistyö on helpointa, jos esitetyssä asiassa on jotain tuttua, mutta siihen yhdistetään olettamuksia – tai jopa väärää tietoa.

Faktantarkastusta tarvitaan yhteiskunnassa monessa kohtaa. ”Kristus on tie, totuus ja elämä” (Joh 14:6). Jos totuus kyseenalaistetaan, samalla haastetaan yhteisöllisyys. Tällöin siirrymme eri ryhmittymien sisäiseen, kuvitteelliseen yhteisöllisyyteen.

Hahmota oleellinen – ja hallitse kokonaisuus

Kirkossamme on aina harjoitettu edellä mainittua faktantarkastusta: ekumeeniset kirkolliskokoukset ovat määritelleet uskonopin perusteet. Paikallistasolla piispainkokous tulkitsee viime kädessä kanoniset asiat.

Seurakuntien hallinnollisen ja alueellisen koon kasvaessa tulee huolehtia oikeasta tiedosta, ja samalla sen käsittelystä oikeilla foorumeilla.

Tämä korostuu henkilöstöhallinnossa: johtavissa asemissa olevien tulee huolehtia työyhteisön toimivuudesta arjessa. Tätä vastuuta ei voi sysätä harvakseltaan järjestettäville hallinnollisille kokouksille. Tiedonkulun osalta voitaneen todeta, että kaikki tieto ei ole kaikille tarpeellista, mutta oikea tieto on välttämätöntä oikeilla foorumeilla – ja oikeaan aikaan.

Kirkon tai paikallistason seurakunnan johtaminen vaatii kykyä hallita kokonaisuuksia. Lisäksi se vaatii uuden tiedon hakemista jatkuvasti, ja kykyä suhteuttaa sitä ortodoksien kirkon hallintojärjestelmään. Toki tarpeen on myös vilpittömyys, samoin kuin kyky reflektoida tietoa suhteessa ortodoksisen kirkon elämään – jälleen lähdekritiikkiä unohtamatta. 

Raha antaa toiminnalle raamit

Tähän aikaan kalenterivuotta seurakunnissa laaditaan talousarvioita ja toimintasuunnitelmia. Talous asettaa numeraaliset rajat toiminnalle. Budjettivallan käyttö on keskeisin seurakunnanvaltuustojen tehtävä, koska sitä kautta valtuutetut ohjaavat seurakunnan työtä. 

Talousluvut puhuvat selkeää kieltä, mutta kirkkoamme koskeva säädöspohja muistuttaa seurakuntien luottamuselimiä siitä, että hengellisen elämän edistämisen on ensisijaista.

Kun seurakunnissa mietitään vuoden 2022 toimintasuunnitelmaa ja taloutta, on tärkeää pitää tuo perusasia mielessä. Tällöin luottamuselimet tekevät päätöksiä, joiden pitäisi tuoda seurakuntalaisille hyvää – heille tarjottavien palveluiden kautta.  

Pyhä Johannes Kronstadtilainen muistuttaa meitä: ”Jos olet laupias lähimmäisillesi, on Jumala laupias sinulle, samoin kaikki enkelit ja pyhät. Jos rukoilet toisten puolesta, kantaa koko taivas esirukouksia sinun puolestasi. Pyhä on Herra, meidän Jumalamme – ole sinä samanlainen.” 

Kirkkoherra_Markku_Salminen_kuvattuna_ortodoksikirkossa
Isä Markku Salminen

Pappina vuodesta 1988. Pääosin työskennellyt Helsingin seurakunnassa. Vajaat kuusi vuotta Ruotsin suomalaisen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana, yksi vuosi hiippakunnan työssä. Vuodesta 2009 kirkkoherra, sitä ennen diakoniapappi. Toiminut aiemmin paljon järjestöissä. Työnohjaaja- ja valmentajakoulutusten myötä kiinnostunut työyhteisöjen ja organisaatioiden dynamiikasta. Perheenisä, jolle puoliso ja kolme lasta ovat merkityksellinen ilon aihe elämässä.