Blogi

Arkku auki vai kiinni, vainaja kauniisti puettu vai ei – kumpikaan ei ole yhdentekevää

Usein kuulen ihmisten sanovan, että arkku pitäisi pitää kiinni, etteivät lapset traumatisoituisi kuolleen näkemisestä.
Riikka Patrikainen
Riikka Patrikainen

Kuolemaan liittyviä rituaaleja tutkiessani etenkin yksi on viime aikoina kiinnittänyt erityisesti huomioni, nimittäin vainajan pukeminen. Ei ole ihan sama, mitä vainajan päälle puetaan. Kuolleen vaatteet kertovat meille muun muassa sen, kuka vainaja omassa yhteisössään on ollut, ja mihin hänen matkansa uskotaan jatkuvan.

Miten paljon menetämmekään, jos emme syystä tai toisesta voi hyvästellä rakastamme häntä katsellen! Syyt vainajan hyvästelyyn arkun kannen takaa voivat olla monet, mutta en ole kuullut säännöistä, jotka pakottaisivat meidät arkun kiinni pitämiseen – muuten kuin aivan ääritapauksissa. Jos arkku on kiinni, myös kiusaus kasvaa siihen, että vainajaa ei valmisteltaisi asianmukaisesti hautajaisia varten ja puettaisi. Kirkon työntekijänä ja kanttorina valitettavasti tiedän, mistä puhun.  

Kuolleen vaatteet kertovat meille muun muassa sen, kuka vainaja omassa yhteisössään on ollut, ja mihin hänen matkansa uskotaan jatkuvan.

Usein kuulen ihmisten sanovan, että arkku pitäisi pitää kiinni, etteivät lapset traumatisoituisi kuolleen näkemisestä. Lapset seuraavat hautajaisissa hyvin tarkkaan läheistensä toimintaa oppiakseen, miten tällaisissa tilanteissa kuuluu käyttäytyä. Myöhemmin he siirtävät oppimansa kuolemaperinteen eteenpäin omille lapsilleen. Omat alaikäiset lapseni, joille ortodoksinen perinne on kuolemaperinteistä kaikkein tutuin, ovat sanoneet, etteivät haluaisi lähteä hautajaisiin, joissa arkun kansi on kiinni. Sillä miten voi hyvästellä jonkun, jota ei voi nähdä?

Oma kokemukseni on, että tarvitsemme avuksemme paljon konkreettisia asioita pystyäksemme käsittelemään abstrakteja asioita. Näitä konkreettisia surutyöhön liittyviä asioita ovat esimerkiksi hautaus- ja muistopalvelukset, vainajan vaatettaminen ja hyvästely, kukkien laskeminen ja kynttilöitten sytyttäminen, vierailut haudalla ja haudasta huolehtiminen. Konkreettinen ja korvaamaton asia surutyön apuna ovat myös ja ennen kaikkea toiset ihmiset.

Omat alaikäiset lapseni, joille ortodoksinen perinne on kuolemaperinteistä kaikkein tutuin, ovat sanoneet, etteivät haluaisi lähteä hautajaisiin, joissa arkun kansi on kiinni. Sillä miten voi hyvästellä jonkun, jota ei voi nähdä?

Kuoleman ajatuksen kaihtaminen kannattaa korvata kuoleman ajatuksen kohtaamisella, eikä välttämättä vasta silloin, kun joku läheinen on jo kuollut. Ajatus omasta kuolevaisuudesta saattaa tuntua juuri nyt hyvin abstraktilta. Voit kuitenkin tehdä pienen ajatuskokeen ja kysyä itseltäsi, millaisiin vaatteisiin haluat tulla puetuksi, kun olet kuollut. Silloin ehkä huomaat, miten suuri merkitys vainajan vaatteitten miettimisellä kuoleman ajatuksen kohtaamisessa on.

Riikka Patrikainen
Riikka Patrikainen

Riikka Patrikainen on Turussa asuva kirkkomusiikin ja kulttuurintutkimuksen väitöskirjatutkija (UEF). Hän työskentelee tällä hetkellä  Koneen säätiön rahoittamassa kolmivuotisessa tiedettä ja taidetta yhdistävässä Kyynelkanavat-hankkeessa. Patrikaisen tutkimuskohteena ovat kansanomaiset sekä kirkolliset kuolinrituaalit, erityisesti niihin liittyvä itku ja laulu.

Patrikainen tarkastelee blogeissaan muun muassa kirkon ja tieteen rajapintoja sekä perinteen merkityksiä kirkkomme arjessa ja juhlassa. Kirjoituksissa kohtaavat toisensa pitkä työura kirkossa sekä tieteellinen tutkimus, jotka molemmat liittyvät Patrikaisen kohdalla sekä Suomeen että Kreikkaan.

Kuva: Jani Laukkanen