Hengellisellä tiellämme on kaksi perustavanlaatuista asiaa, joihin helposti kompastumme ja lankeamme. Samalla ne ovat avain sisäisen elämämme kohottamiseen ja kirkastamiseen. Nuo asiat ovat sanat ja ajatukset.
Lausumamme sanat kuvastavat ajatuksiamme, ja paljastavat väistämättä jotain meistä itsestämme. Ja toisin päin: se, mitä puhumme, vaikuttaa itseemme ja sisäiseen tilaamme. Puhummeko rakkauden ja myötätunnon sanoja vai kiukun ja katkeruuden tai ehkä panettelun ja tuomitsemisen sanoja? Jokainen lausumamme sana jättää jäljen sisimpäämme. Eikä siinä kaikki, jokainen sana jää ikuisuuteen. Millaisia sanan jälkiä me jätämme jälkeemme ikuisuuden tasolla: lohdutuksen, rohkaisun ja hengellisen opetuksen jälkiä vai hämmennyksen jälkiä ja haavoja? Joudummeko joskus ikuisuudessa kohtaamaan puhumamme sanat? Evankeliumin mukaan joudumme.
On hyvä aloittaa hengellisen elämän vaaliminen juuri sanoista: arkisista puheista, sometilien sanoista ja nettikeskusteluista. Niitä ehkä kykenemme kontrolloimaan. Tällainen pidättäytymisen kilvoitus kuuluu kristityn elämään muulloinkin kuin paastoaikoina.
Jospa siis yrittäisimme ärtyneen sanan sijaan lausua mielessämme rukouksen lähimmäisen puolesta. Tai jospa korvaisimmekin äkkipikaisen somekommentin pienellä rukouksella? Siinä piilee avain sisäisen elämän kirkastamiseksi.
Entä ajatukset? Ne sinkoilevat edestakaisin mielen avaruudessa. Pyhällä Paisios Athosvuorelaisella on hyvä neuvo: Meidän ei pidä tarjota noille tyhjästä ilmestyville ajatuksille lentokenttää, laskeutumispaikkaa oman mielemme maaperään. Rukous toimii tässä kuin ilmatorjuntapatteri! Ajatusten tuloa ei voi estää, mutta niiden asettuminen mieleemme on torjuttavissa.
On myös osattava kyseenalaistaa omien ajatusten oikeutus. Elämän arjessa vaarallisia ovat lähimmäiseen kohdistuvat negatiiviset ajatukset. Pyhä Sofroni Athosvuorelainen kehottaa pitämään yllä jatkuvaa pientä taistelua noita huonoja ajatuksia vastaan. Jos tuo taistelu laiminlyödään, se uhkaa koko yhteisön olemassaoloa.
Tarvitsemme siis hyviä sanoja ja hyviä ajatuksia – työyhteisöissä, seurakuntayhteisöissä, luostareissa ja kirkossa.