Arki & ihmiset

Vanhat kirkkotekstiilit kiertoon – näin tehdään Nurmeksessa

Ompelija Lea Saarimaa kertoo kiinnostuneensa ikonitaiteesta ja ortodoksisen kirkon tekstiileistä jo vuosikymmeniä sitten.
21.06.2021 - 12:20 | Teksti: Anitta Julkunen | Kuva: Anitta Julkunen
Ompelija_Lea_Saarimaa_ortodoksikirkossa

Kun Nurmeksen ortodoksisessa kirkossa vietettiin 24.10.2020 Kaikkien murheellisten ilo -ikonin juhlapäivää, kirkossa toimitettiin akatistospalvelus Kaikkein pyhimmälle Jumalansynnyttäjälle. Ikoni sai ylleen pääliinan ja verhon eli ubruksen ja pelenan. 

Kirkossa oleva ikoni on lähtöisin Kyyrölän ortodoksisesta seurakunnasta Karjalan kannakselta. Se on maalattu 1800 luvun lopulla ja otettu käyttöön 24.10.1851. Evakuoinnin jälkeen kirkkohallitus lahjoitti ikonin Elomäen pyhän Johannes Kastajan tsasounaan, josta se turvalliisuusyistä muutama vuosi sitten siirrettiin Nurmekseen Pietarin ja Paavalin kirkkoon.

Ikonien koristelu tekstiilein on hyvin vanhaa perua. Tietoja siitä on löytynyt jo 300-900 -luvuilta vanhoista dokumenteista.

Kirkkotekstiili
Valmis kirkkotekstiili on upea taidonnäyte.

Vanhat ja rikkinäiset, käytöstä poistetut kirkkotekstiilit pitäisi yleensä polttaa, ellei niitä oteta museoon tai ellei niille löydetä muuta käyttöä. Tällaisia rikkinäisiä papiston feloneja, pukujen koristeosia, kirjailtuja kukkia ja tupsuja löytyi Nurmeksen ortodoksisen kirkon varastoista. Lisäksi joitakin vanhoja, käytöstä poistettuja, pyhien pöytien liinoja oli saatu lahjoituksena muista kirkoista.

Näistä materiaaleista ikonimaalari, munkki Stefanos ja juukalainen ompelija Lea Saarimaa alkoivat suunnitella ikoniliinoja Kaikkien murheellisten ilo -ikonille. Koronan takia käyttöönotto siirtyi vuodella eteenpäin.

Lea Saarimaa kertoo, että hän oli kiinnostunut ikonitaiteesta ja ortodoksisen kirkon tekstiileistä jo vuosikymmeniä sitten. Tietoutta hän haki Valamon luostarin kursseilta ja kirjallisuudesta, kirkkomuseosta sekä opiskelemalla erilaisia tekniikoita. Kirjaillut pääsiäismunat, silkki- ja helmikirjaillut ikonit sekä ikonimaalaus ovat tulleet hänelle tutuiksi vuosien varrella.

Hautakuvapeite arkkipiispalle

Lea on tehnyt muun muassa hautakuvapeitteen arkkipiispa Leon pyhäkköön sekä analogiliinan munkki Stefanoksen tsasounaan.

Ubruksen eli ikonin pääliinan sekä pelenan eli verhon ompelu oli kuitenkin uutta ja haasteellista. Ikoni mitattiin, ja Lea Saarimaa lähetti jokaisesta työvaiheesta valokuvat munkki Stefanokselle tarkistettavaksi.

Felonin selkäosa, josta pelena tehtiin, oli hyvin hauras ja osin täysin hiutunut. Kultakirjontaosat piti irrotella varovasti, ja hopeakankaalle kiinnitettäessä applikoida sekä osin ommella kultakirjonnalla uudelleen.

Pelena reunustettiin okran värisellä sametilla ja kiinnitettiin myöhemmin ikonin alaosaan. Myös ubrus tehtiin vanhoista tekstiileistä. Se on noin neljä metriä pitkä liina, jonka päihin on ommeltu samettiosat, ja koko liina on reunustettu samettitereellä. Ubrus on kirjottu vanhoilla koristeilla, kultakirjonnalla ja napeilla, ja sen päihin on liitetty vanhat tupsut. Ikoni liinoineen on nyt saanut arvoisensa paikan Pietarin ja Paavalin kirkossa, jossa seurakuntalaiset voivat käydä sytyttämässä tuohuksen ja hiljentyä rukoukseen sen äärellä.

Pääkuvassa ompelija Lea Saarimaa valmiin ja paikoilleen asetetun tekstiilin vierellä Pietarin ja Paavalin kirkossa Nurmeksessa.