ONL ry:n kultaisia ansiomerkkejä on jaossa kaikkiaan vain seitsemän kappaletta, ja ne myönnetään poikkeuksellisen ansiokkaasta panoksesta ortodoksisessa nuorisotyössä.
Nyt merkin saa siis isä Jyrki Penttonen, joka tunnetaan ONL:n ja muissa kirkon entisissä ja nykyisissä nuorisopiireissä Bentsona tai abba G:nä. Hän oli pitkän linjan nuorisotyöntekijä jo kauan ennen aikaansa ONL:n pappina vuosina 1999–2001. Hän on monille tuttu leirinohjaaja 80-luvulta lähtien niin ONL:n, Joensuun kuin Helsinginkin leireillä.
ONL:n papiksi joensuulaislähtöinen perheenisä siirtyi Helsingistä uskonnonopettajan työstä – kirkon nuorisotyön ydintä sekin. Papin työ vei isä Jyrkiä myöhemmin muun muassa Helsingin kautta Lappiin ja Kajaaniin. Viime vuodet isä Jyrki on tehnyt papin sijaisuuksia Helsingin ja Joensuun seurakunnissa.
Rakkaus kissoihin, taiteeseen ja jalkapalloon ovat osa monien mielikuvaa isä Jyrkistä, puhumattakaan isä Jyrkin luontevasta asenteesta kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Moni kuvailee isä Jyrkiä helposti lähestyttäväksi ja ONL:n aikana isä Jyrki oli tukena monien tulevien kirkon työntekijöiden hengellisessä kasvussa ystävänä, rippi-isänä ja erilaisten kulttuuristen toimintojen ideanikkarina.
Kunnioitus ihmisiä kohtaan juuri sellaisina kuin he ovat, välittyy myös erään nuoren palautteesta vuosien takaa: ”Kriparilla papilla oli aikaa synnintunnustuksella todella kuunnella minua ja murheitani.”
Isä Jyrki onkin ollut käytettävissä lasten ja nuorten kanssa toimimiseen ja olemiseen erottamattomana osana seurakuntatyötä koko uransa ajan. Isä Jyrkille Kirkko on sen yhteisön keskellä, niiden ihmisten iloissa ja suruissa, joita hänet on laitettu kulloinkin palvelemaan rippi-isänä, pappina ja nyt entistä enemmän esirukoilijana.
”Jaan kunnian nykyisten ja entisten nuorten kanssa”
Isä Jyrki tavoitettiin tuoreeltaan palkitsemisuutisen tiimoilta.
– Ihan aluksi on sanottava, että ONL:n kultaista ansiomerkkiä olen pitänyt korkeimpana kirkollisena tunnustuksena Suomen ortodoksisessa kirkossa – yhtään väheksymättä muita huomionosoituksia. Mutta tämä on myönnetty nyt minulle, ja olen siitä tavattoman hämmästynyt ja otettu. Helpompi minun on se ottaa vastaan, jos jaan sen Suomen ortodoksisten nuorten, lasten ja entisten nuorten kanssa, kuvailee isä Jyrki.
– Hyviä muistoja on niin valtavasti, etten osaa erikseen nostaa niistä mitään esiin. Niitä on todella joka leiriltä, kerhosta, retkeltä, partiosta, tapahtumista, kursseista ja kokoontumisesta.
– Tätä työtä tehdään omalla persoonalla, oli se sitten millainen tahansa. Veikkaan tulleeni näinkin kauan lasten ja nuorten kanssa hyvin juttuun, kun en ole koskaan kasvanut "aikuiseksi", arvelee isä Jyrki.
– Pitää yrittää hyväksyä itsensä ja parhaan mukaan ne, joiden kanssa ja joiden eteen työskentelee.
Nuorisotyötä tehdään omalla persoonalla
Mikä sitten on isä Jyrkin mielestä tärkeintä ortodoksisessa nuorisotyössä?
– Tärkeintä on tehdä parhaansa. Kaiken alku ja loppu on jumalanpalvelus. Ortodoksisuus on käytännönläheinen elämäntapa, ja siksi se sopii nuorisolle. Lasten ja nuorten täytyy tuntea oikeasti olevansa hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat, vaikka tietenkin joitakin rajoja on vedettävä turvallisuuden vuoksi. Paras palkinto ortodoksisesta nuorisotyöstä työntekijälle on se, kun kerho, tapahtuma, kurssi tai leiri on ohi ja osallistuja sanoo: "Täällä oli kivaa, tulen uudestaan".
– Ole oma itsesi, se kannattaa. Nuorisotyön tuloksia on monesti vaikea arvioida, mutta voin sanoa, että joskus vuosikymmenien viiveellä saa huomata, että kyllä me onnistuimme.
Lopuksi isä Jyrki saa vastattavakseen kysymyksen, miksi kirkon työtä urakseen pohtivan kannattaa hakeutua opiskelemaan ortodoksista teologiaa?
– Koulutuksen ja työkentän näköpiirissä on kriisi, ja se saattaa muuttua ankarammaksikin, mutta teologian opiskelu kannataa. Pitää olla uskoa tulevaisuuteen kuten myös siihen, että saa tehdä rakastamaansa työtä kirjaviisautta ja laulupuolta opiskelleena. Vanha sanonta kuuluu: "Kaikki opettajat osaavat laulaa." Piispat ja papit ovat sitten asia erikseen. Itse uskallan sanoa, että suhtauduin opiskeluun luonteelleni poikkeuksellisella huolellisuudella, jopa fanaattisuudella. Siksi niistä opeista jäi aika paljon mieleenkin, muistelee isä Jyrki.
– Kun opit on saatu, niitä pitää tutkistella sydämessään, miettiä, punnita ja pureskella. Jossain vaiheessa siitä tulee tietoa, jota on helppo välittää muillekin. Jos ennen opiskelua ei ole oppinut tärkeimpiä ortodoksien iskulauseita, teologiaa opiskellessa ne oppii, ja vieläpä monella kielellä: ICXC NIKA = Jeesus Kristus voittaa, XB = Kristus nousi kuolleista! Näitä kun toistaa ja uskoo niihin, opiskelusta on todella ollut hyötyä.
Ristinmerkki on rohkeutta
Ortodoksisten nuorten liiton tämän vuoden teema on ”Rohkeasti ortodoksi”. Mitä se tarkoittaa isä Jyrkin elämässä?
– Minulle rohkeasti ortodoksina oleminen on sitä, että uskaltaa tehdä ruokailua aloittaessa ristinmerkin missä vain. Uskaltaa mennä kirkkoon. Uskaltaa jopa kertoa menevänsä "ortodoksiuskisten" leirille kesällä tai talvella. Kaikki eivät ole rohkeita ortodokseja. Ei huolta. Teistäkin voi ajan kanssa tulla rohkeita ortodokseja!
Millaisia terveisiä ”Abba G:llä” on kirkkomme ortodoksinuorille?
– Ole ylpeästi ortodoksi. Kuulut pieneen vähemmistöön Suomessa, mutta älä lannistu, sillä meitä on koolla usein ihan paljon. Tule rohkeasti kirkkoon, kerhoihin, leireille ja tapahtumiin. Huomaat, että ortodoksikavereitakin löytyy, ja heistä melkein kaikki ovat tosi hyviä tyyppejä. Tule ja katso!
Toivotamme isä Jyrkille monia armorikkaita vuosia!