Vauvan ja aikuisen kädet tarttumassa toisiinsa
Ajassa

Piispainkokous linjasi uusiksi: Tyttövauvat viedään alttariin kirkottamisessa

Piispainkokous on tehnyt viimeisimmässä istunnossaan koko joukon käytännönläheisiä linjauksia.
| Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Rita/Pixabay

Suurimman huomion on tähän saakka kerännyt jo aiemmin uutisoitu piispainkokouksen päätös, jonka mukaan kirkkomme palaa yhteisen ehtoollislusikan käyttöön.

Lisäksi 29. elokuuta julkaistusta piispainkokouksen pöytäkirjasta ilmenee uusi linjaus myös lapsen kirkottamista koskien. Asiasta keskusteltuaan piispainkokous päätti, että kirkottamisessa lapsi viedään aina alttariin sukupuolesta riippumatta. Tällä tavalla piispainkokous tarkisti aiemman päätöksensä 4/2002, jonka mukaan poikalastakaan ei vietäisi alttariin kirkottamisen yhteydessä.

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous kokoontui keskiviikkona 24. elokuuta Kuopiossa. Piispainkokouksen jäseniä ovat hiippakuntien piispat: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja Oulun metropoliitta Elia. Lisäksi apulaispiispalla eli Haminan piispa Sergeillä on piispainkokouksen istunnoissa puheoikeus.

Gluteiinitonta leipää keliaakikoille

Seurakuntalaisten arkeen vaikuttanevat merkittävimmin päätökset keliaakikkojen ehtoollisesta ja jumalanpalvelusten toimittamisesta kirkollisina juhlapäivinä.

Mikäli keliaakikon ehtoolliselle ilmenee tarvetta, pappi voi liturgian yhteydessä pyhittää toisen gluteenittomasta jauhosta valmistellun leivän ja toimia sen kanssa kuten ennenpyhitettyjen lahjain liturgioihin pyhitetyn leivän kanssa ja jakaa siitä liturgiassa tavallisen ehtoollisjakamisen yhteydessä, mutta erillisestä maljasta.

Piispainkokous laati niin ikään luettelon kirkkovuoden päivistä, joina kaikissa seurakunnissa on toimitettava jumalanpalvelus, minkä lisäksi piispainkokous antoi suosituksen muista huomioitavista päivistä. Näin ollen on pyrkimyksenä, että jumalanpalveluselämä elävöityy nykyisestä.

Piispainkokouksen pöytäkirjaan on kirjattu myös, että kirkollinen kihlaus kuuluu toimitettavaksi kruunaamisen yhteydessä. Kihlauksen voi poikkeustapauksissa pastoraalisista syistä toimittaa erilleen kruunaamisesta sillä edellytyksellä, että kruunaamiseen ei ole liian pitkä aika ja sen ajankohdasta on jo sovittu. Samassa yhteydessä todetaan myös, että ortodoksisessa kanonisessa perinteessä kihlaus käsitellään pariskuntaa sitovana toimituksena, ja kihlauksen purkaa tarvittaessa aina hiippakunnan piispa.

Synnintunnustus on sielunhoidon aarre

Lisäksi kurinpalautusta tulee katumuksen sakramenttiin liittyen. Ortodoksisille seurakunnille ja papistolle päätettiin lähettää arkkipiispa Leon esityksestä seuraava kirje:

”Kirkkokuntamme piirissä on kasvavassa määrin ollut havaittavissa, että katumuksen sakramentti eli synnintunnustus siihen liittyvine synninpäästöineen on käynyt monilla tahoilla harvinaisemmaksi käytännöksi Suomen ortodoksien parissa. Tämä lienee ainakin osittain seurausta 1970-luvun alussa annettujen synnintunnustusta koskevien ohjeiden väärinymmärtämisestä.

"Kirkkokuntamme piirissä on kasvavassa määrin ollut havaittavissa, että katumuksen sakramentti eli synnintunnustus siihen liittyvine synninpäästöineen on käynyt monilla tahoilla harvinaisemmaksi käytännöksi Suomen ortodoksien parissa."

Tuolloinen piispainkokous näki aiheelliseksi korostaa, ettei synnintunnustuksen ehdoton ja lainomainen tekeminen edellytykseksi pyhään ehtoolliseen osallistumiselle ollut sielunhoidollisesti poikkeukseton vaatimus tai välttämättömyys. Tätä korostettiin erityisesti niitä ajatellen, jotka vähitellen olivat ruvenneet yhä useammin etsimään hengellistä uudistumista pyhän ehtoollisen osallisuudesta.

Piispainkokouksen tuolloin antamissa ohjeissa todettiin, että kyseiset seurakuntalaiset voivat asiasta rippi-isän kanssa keskusteltuaan ja hänen luvallaan toisinaan osallistua ehtoolliseen ilman sitä aina edeltävää synnintunnustusta. Omavaltaisesti omille teilleen eksynyt käytäntö tekee tarpeelliseksi korostaa mainittua tuolloin annettua ohjetta uudelleen. Kirkon jäsenen on näissä kysymyksissä toimittava yhteisymmärryksessä rippi-isänsä kanssa ja hänen ohjeidensa mukaan.

Katumuksen sakramentti on eräs Kirkkomme sielunhoidollisia aarteita, jonka viljelyä tulee kaikin tavoin vahvistaa, jotta se yhä suuremmassa määrin ja yhä useamman kohdalla voisi olla se hengellisen terveyden lähde, joksi se on tarkoitettu. Kiinnittäessämme Kirkkomme jäsenten huomiota tähän seikkaan kannustamme samalla papistoa riittävän runsaasti vahvistamaan tähän liittyvää opetusta.”