Arkkimandriitta Mikael seisoo Valamon luostarin kirkossa ikonostaasin edessä
Ajassa

Pelasta, Herra, palvelijasi! Arkkimandriitta Mikael on Valamon luostarin uusi igumeni

Valamossa vuodesta 2013 kilvoitellut arkkimandriitta Mikael luottaa uudessa kuuliaisuustehtävässä Jumalan apuun ja pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin esirukouksiin.
05.01.2022 - 10:42 | Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Vladimir Sokratilin
Arkkimandriitta Mikael seisoo Valamon luostarin kirkossa ikonostaasin edessä

Valamon luostarin veljestö kokoontui 4.1. kokoukseen, jossa veljestön jäsenet valitsivat Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin läsnä ollessa luostarille uuden johtajan. Uudeksi igumeniksi valittiin arkkimandriitta Mikael (Nummela).

Luostarin eri toimihenkilöiden sekä johtokunnan toimikausien päättymisen vuoksi samassa kokouksessa valittiin luostarille myös varajohtaja, taloudenhoitaja, kirkkokalustonhoitaja, valvoja ja rippi-isä sekä johtokunnan jäsenet. Varajohtaja ja valvoja ovat vapaavalintaisia toimia. Muut mainitut toimet on pakollisia, eli niihin on valittava joku, mutta sama henkilö voidaan valita useampaankin toimeen.

Luostarin taloudenhoitajaksi valittiin luostarin johtajaksi valittu arkkimandriitta Mikael, kirkkokalustonhoitajaksi pappismunkki Aleksanteri, valvojaksi rovasti Stefan Holm ja rippi-isäksi rovasti Raimo Kiiskinen. Luostarin johtokunnan jäseniksi valittiin luostarin johtajan lisäksi pappismunkki Aleksanteri ja munkki Andreas.

Uusi igumeni asetetaan virkaansa sunnuntaina 23.1. toimitettavassa liturgiassa. Liturgian aikana piispa lukee igumeniksi asettamisrukouksen ja antaa uudelle igumenille mitran ja liturgian lopussa igumenin sauvan. 

Hyvin käytetty ainutkertainen elämä

Arkkimandriitta Mikael on kilvoitellut Valamossa vuodesta 2013. Ensimmäinen vierailu luostarissa osuu jo lapsuusvuosiin.

– Tulin vanhempieni kanssa ensimmäistä kertaa Valamoon, kun olin muistaakseni 8-vuotias. Jo tuon vierailun aikana ja sen jälkeen miellessäni heräsi ajatus, että ehkä minäkin saattaisin joskus olla munkki ja ehkä juuri täällä Valamossa, kertoo isä Mikael. 

Myöhemmin luostariajatukset palasivat aika ajoin mieleen elämän eri vaiheissa. 

– Opiskelin kauppatieteitä ja venäjää ja päädyin työskentelemään pankkialalla. Myöhemmin aloin töiden ohessa opiskella myös ortodoksista teologiaa – en tullakseni papiksi, vaan saadakseni kartutettua tietojani järjestelmällisellä tavalla opinto-ohjelman kautta. Silloin aloin yhä enemmän miettiä sitä, että ihmisellä on vain rajallinen aika elämää, ja halusin käyttää tuon ajan hyvällä tavalla. 

Lopulta isä Mikael otti ratkaisevan askeleen ja jätti työn pankissa. Tie ei kuitenkaan vienyt suoraan Valamoon.

– Aloitin kilvoitukseni Kulttuurikeskus Sofiassa, jossa ollessani minut vihittiin vuonna 2011 diakoniksi, viitankantajamunkiksi ja pappismunkiksi. Seuraavana vuonna minut vihittiin pieneen skeemaan.

Lopulta Valamon kutsu kävi ylivoimaiseksi.

– Luostarielämää suunnitellessani Valamo oli aina ollut mukana noissa ajatuksissa. Mielessäni oli myös muita vaihtoehtoja ulkomaita myöten, mutta koska Suomessa on olemassa tällainen perinteikäs luostari, niin päädyin siihen, että se on Suomesta kotoisin olevalle luonnollisin kilvoituspaikka. 

Pyhittäjäisien rukouksiin turvaten

Suuri osa isä Mikaelin tähänastisista kuuliaisuustehtävistä on liittynyt papilliseen palveluun. Hän on toiminut myös lukijana ja kanttorina ja opettajana Valamon opistossa. Monet ovat kohdanneet hänet luostarioppaana. Aikaa on jäänyt myös puutarhatöille ja ikonimaalaukseen.

Lisäksi isä Mikael on toiminut pitkään veljestön valitsemana luostarin varajohtajana ja taloudenhoitajana, joten siirtyminen luostarin johtoon ei ole mikään hyppy tuntemattomaan. Vastuun paino tuntuu silti raskaana. 

– Valamon luostarilla on pitkä historia ja sen aikaisempia johtajia muistellaan kunnioituksella. Tähän Valamon luostarin igumenien joukkoon tuleminen tuntuu hieman pelottavaltakin, mutta Jumalan apuun ja luostarin perustajien pyhittäjien Sergein ja Hermanin esirukouksiin turvaten katson luottavaisin mielin tulevaisuuteen.

Luostarin johtaja on vastuussa koko luostarin toiminnasta ja vaikka monet päätökset tehdäänkin yhteisesti, luostarin johtaja kuitenkin hyvin pitkälti määrittää suunnan. 

– Veljestön osalta luostarin johtajaa voi ajatella eräänlaisena perheenisänä, joka huolehtii perheen hyvinvoinnista. Luostarin varajohtajana olen igumenin poissaollessa näitä tehtäviä vähän harjoitellutkin, mutta vain lyhytaikaisesti, eikä varajohtaja tietenkään voi tehdä mitään pitkän aikavälin päätöksiä, vaan sellaiset tekee aina luostarin johtaja. On myös joitain asioita, joista luostarin johtaja vastaa, kuten kustannustoiminta ja näyttelytoiminta, joihin en aikaisemmin ole juurikaan osallistunut. Mutta uuden oppiminen on minusta aina ollut mielenkiintoista.

Kiinnostuksesta uuden oppimiseen kertoo kenties isä Mikaelin vaikuttava kielitaitokin. 

– Suomen ja ruotsin lisäksi selviän keskustelusta myös norjaksi, venäjäksi ja englanniksi niin, ettei erityisemmin tarvitse kiinnittää huomiota siihen, millä kielellä keskustelu käydään. Muita kieliä en sitten kovin hyvin osaakaan, mutta hätätilanteessa olen kyennyt käymään keskusteluja espanjaksi, italiaksi, kreikaksi, saksaksi, ranskaksi ja saameksi, mutta näiden kielten puhumista viimeiseen asti välttelen, koska en niitä kunnolla osaa.

Kilvoittelupaikka veljestölle, hengellinen keidas meille muille

Valamo on luostari, jonka taloudellinen toimeentulo on suurelta osin luostarissa vierailevien pyhiinvaeltajien ja matkailijoiden varassa. Luostarin johtajan onkin katsottava luostarin toimintaa sekä veljestön kilvoitteluelämän että talouden näkökulmasta.

– Talous on jo vuosikymmeniä ollut Valamon luostarille suuri haaste. Luostarilla on suuret kiinteistöt, joiden ylläpito maksaa paljon – remonteista puhumattakaan. Kiinteistömassan lisäksi taloudellisten haasteiden takana vaikuttaa suuri kausivaihtelu: kesällä luostarissa käy aina suuret määrät vierailijoita, mutta kesäkauden ulkopuolella kävijöitä on vähän. Olemme viime vuosina saaneet jo aikaan oikeansuuntaista kehitystä, mutta paljon on vielä tehtävää. 

Isä Mikael muistuttaa, että luostarin tärkein tehtävä on toimia luostarielämää kaipaavien kilvoittelupaikkana, ja kaiken kehityksen lähtökohtana täytyy olla se, että Valamo antaa luostarin asukkaille mahdollisuudet elää sellaista kilvoitteluelämää, jota varten he ovat luostariin tulleet.

– On tärkeää seurata veljestön hyvinvointia ja keskustelujen kautta selvittää veljestön ajatuksia. Ihan lähiaikojen haaste on myös se, että isä Sergein myötä luostarista lähtee pois yksi pappi ja laulutaitoinen veljestön jäsen. Uskon kuitenkin, että Jumalan avulla tähänkin tilanteeseen löydetään ratkaisut.

Yksi koko luostarin suurista ilonaiheista on se, että luostarielämästä kiinnostuneita on paljon ja että heidän joukossaan on myös paljon nuoria. 

– Vaikuttaisi siltä, että kiinnostus luostarielämää kohtaan on kasvamassa, ja sen perusteella voisi arvella, että luostariin tulee tulevaisuudessakin lisää uusia veljiä. Valamossa on tälläkin hetkellä uusia innostuneita kilvoittelijoita. Yleisellä tasolla voimme iloita siitä, että Valamossa meillä on kaikki tarvittava luostarielämää varten.

Vierailut Valamon luostarissa ovat olleet hengellisesti hyvin merkittäviä lukemattomalle määrälle maailmassa eläviä ihmisiä – niin ortodokseille kuin muillekin. 

– Toivon että näin tulee olemaan myös jatkossa. Valamo on pyhä paikka, ei niinkään meidän Valamossa nyt kilvoittelevien vuoksi, vaan siksi, että luostarissa on ennen meitä rukoillut suuri joukko pyhiä munkkeja, ja myös luostarissa säilytettävien pyhäinjäännösten ja ikonien kautta. Luostarissa vierailijoilla on mahdollisuus tuntea pyhyyden kosketus, ja joillekin lyhytkin vierailu voi muuttaa koko elämän suunnan. Veljestö toivottaakin vierailijat edelleen lämpimästi tervetulleiksi luostariin rukoilemaan yhdessä veljestön kanssa ja kokemaan luostarin rauhaa saadakseen voimia elämäänsä.

Juttu on julkaistu ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon ort.fi -sivuilla.