Ajassa

Patriarkka Bartolomeos uuden kirkkovuoden alkaessa: Pahalla ei ole viimeistä sanaa

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos puhuttelee laumaansa uuden kirkkovuoden alkaessa.
| Teksti: Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos | Kuva: Nikos Papachristou
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos 20.4.2022 kotikirkossaan

"Kunnioitetuimmat piispat, veljet ja rakkaat lapset Herrassa,

Kun tänään astumme uuteen kirkkovuoteen, kunnioitamme sen ensimmäistä päivää ´luonnonympäristön suojelemisen päivänä´ ja osoitamme kunniaa ja kiitollisuutta Luojalle koko luomakunnan mahtavasta lahjasta.

Julistamme jälleen kerran koko sydämestämme, että luomakunnan kunnioittaminen ja jatkuva huolenpito siitä kuuluvat ortodoksisen identiteettimme ytimeen yhtenä sen arvokkaimmista osista. Kirkko tunnustaa ja opettaa, että ihmisen vieraantuminen siitä mitä Jumala itse totesi ´oikein hyväksi´, siis luomakunnasta, sekä kanssaihmisistään on vieraantumista itse Jumalasta. Tämä on meille vakava muistutus siitä, että aitoa vapautta ei ole olemassa ilman Totuutta eikä sen Totuuden ulkopuolella, joka todella tekee vapaaksi. ´Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.´ (Joh. 8:32)

Julistamme jälleen kerran koko sydämestämme, että luomakunnan kunnioittaminen ja jatkuva huolenpito siitä kuuluvat ortodoksisen identiteettimme ytimeen yhtenä sen arvokkaimmista osista.

Pyhä Kristuksen Suuri Kirkko on yli kolmen vuosikymmenen ajan painokkaasti ja dynaamisesti pitänyt esillä ortodoksisuuden ekoystävällistä sanomaa erityyppisten aloitteidensa kautta. Vuoden 1989 syyskuun ensimmäinen päivä tulee aina merkitsemään ja symboloimaan tämän liikehdinnän syntyä, joka on tuottanut paljon hedelmää, nostanut tietoisuutta luonnollisen ympäristön tuhoamisen hengellisistä ja eettisistä juurisyistä sekä reunaehdoista, saanut yksilöt ja instituutiot toimimaan, innoittanut muuta kristillistä maailmaa ja korostanut sitä, miten tähän suureen haasteeseen olisi vastattava. Tämä tie kulkee aluksi sen kautta, että tilanne ymmärretään yhteydessä ihmisen vapauden kriisiin ja tarpeeseen muuttaa radikaalisti mentaliteettiamme ja käytöstämme suhteessa luomakuntaan. Toiseksi haasteeseen vastaamisen on saatava yleisen ja universaalisen toiminnan muoto, sillä ekologisen tuhon ulottuvuudet ovat globaaleja ja sen seuraukset traagisia.

Tämä tie kulkee aluksi sen kautta, että tilanne ymmärretään yhteydessä ihmisen vapauden kriisiin ja tarpeeseen muuttaa radikaalisti mentaliteettiamme ja käytöstämme suhteessa luomakuntaan.

Oman mittaamattoman arvokkaan perinnön tulevaisuutta varten ovat jättäneet monet tärkeät kirjoitukset teologisesta ekologiasta, joiden kärkijoukossa on professori ja akateemikon, Korkeasti Pyhitetyn Pergamonin metropoliitan Johnin (Zizioulas) tekstit. Myös yhdeksän vesistöihin keskittyneiden kansainvälisten symposiumien – joihin osallistuivat ansioituneet asiantuntijat ja tieteentekijät kulttuurimaailman ja hengen maailman edustajien ohella – puheenvuorot tarjoavat ehtymättömiä lähteitä innoittumiselle. Nämä tekstit ovat erityisen hyödyllisiä siinä ympäristötietoisuuden opiskelussa, joka on saanut vakiintuneen aseman nykyaikaisissa koulutussuunnitelmissa. Onkin osuvasti todettu, että tulevaisuudessa koulutus ilman ekologista näkökulmaa on parodia itse koulutuksesta.

Kestävä kehitys on yksisuuntainen tie. Se takaa ekologisen tasapainon säilymisen nykyisyyden osalta ja luo takeet myös tulevaisuudelle, mutta sillä on myös ehtonsa: ekologinen talous, maanviljelyn ja biomekaanisen tuotannon muutokset, energian tuottaminen ja käyttö, tuotteiden liike ja kuljetus, uudet kuluttamisen mallit ja niin edelleen. Valitettavasti hyvät aikeet, sopimukset ja julistukset jäävät usein teoreettisiksi, pelkiksi ´suuriksi sanoiksi´ vailla vaikutusta käytäntöön, niin sanotuiksi ´pinnallisiksi määräyksiksi´. Ihmiskunta ei ole ottanut opikseen ilmastonmuutoksen seurauksista, tuhoisista paloista, helleaalloista, tulvista, luonnon monimuotoisuuden nopeasta kadosta, ilmakehän ja merien saastumisesta, metsien hävittämisestä tai ympäristökriisiin aikaansaamista yhteiskunnallisista vaikutuksista eikä ennen muuta ekologisista syistä tapahtuvista massamuuttoliikkeistä.

Kestävä kehitys on yksisuuntainen tie.

Ihmiskunta huijaa edelleen itseään luottamalla luonnon sisäiseen kykyyn korjata itseään ja korjata ihmisen aiheuttamat vauriot. Me tiedämme miten asiat ovat, mutta yhä toimimme kuin emme tietäisi, ja näin tukahdutamme sen totuuden, että suhteessa luonnolliseen ympäristöön oma teknokraattinen ja talouskeskeinen sivilisaatiomme ei tuo mukanaan kehitystä, sillä luonnonympäristöä on kohdannut suurin tuho omana aikanamme ja tuo aika on juuri ollut tieteen ja talouden valtakautta. Ilmastonmuutos merkitsee valtavaa tuhoa, jonka on saanut aikaan ihmisen vastuuttomuus ja talousjärjestelmämme umpikujamainen malli ja järjestys. Meillä on tulevaisuus vain silloin, kun ymmärrämme luomakunnan eheyden varjelemisen koostuvan ei suinkaan talouden pyrähdysmäisestä kehityksestä, vaan tuon varjelun olevan todellinen väline aidolle kehitykselle.

Ihmiskunta huijaa edelleen itseään luottamalla luonnon sisäiseen kykyyn korjata itseään ja korjata ihmisen aiheuttamat vauriot.

Tänä vuonna ympäristönsuojelemisen päivän taustalla kaikuvat aseet Ukrainassa, sotilaallisen väkivallan uhrien huudot, kaupunkien ja infrastruktuurin pommitukset sekä luonnon oma valitus ja pakolaisten vaikerointi. Jokainen sota on humanitäärinen ja ekologinen katastrofi. Jatkuva väkivalta tuhoaa tuhansien ihmiselämien ohella myös luontoa, sillä se saastuttaa ja pakottaa valtiot ja kansat ottamaan energiataloudessaan askelia taaksepäin tavoilla, jotka ovat haitallisia luonnolle. Näin ihmiskunta on astunut uuteen tuhoisien umpikujien kierteeseen, mikä vahvistaa sanonnan, että homo sapiens on jatkanut käyttäytymistään tähän päivään asti samalla homo demensinä, järjettömänä ja typeränä.

Veljet Herrassa ja rakkaat lapset,

teologisen muotoilun mukaan kirkolle maailman ainesosat eivät ole tarkoitettuja yksinkertaisesti käyttökelpoisiksi ja utilitaristisesti alistettaviksi ihmisolentojen yksilöllisille tarpeille, vaan ne ovat yhden Luojan persoonan tekoja. Kaikki minkä Jumala on luonut, siunaa, ylistää ja kunnioittaa kaikkien aikakausien Jumalaa ja taivaat julistavat Hänen kunniaansa. Tämä on Suuren Kirkon viesti sen ilmaistessa huolensa luomakunnan suojelemisen puolesta. Elämä Kristuksen kirkossa on esimakua kaikesta siitä, mitä odotamme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen valtakunnalta. Kulkiessamme kohti lopun aikoja, pyhä Kirkko tarjoaa maailmalle oppaaksi armon evankeliumin ja horjumattoman vakaumuksen, että missään sen muodoissa pahalla ei ole viimeistä sanaa historiassa. 

Lopuksi toivotamme siunattua ja hedelmällistä uutta kirkkovuotta ja anomme teille kaikille, Jumalansynnyttäjän Pammakaristoksen, ensimmäisten pyhien joukossa, esirukouksen välityksellä kaiken Luojan ja Pelastajan elämääantavaa armoa ja suurta laupeutta. Hän on tahrattoman uskomme esikuva ja täydelliseksi tekijä ja hänelle kuuluu kunnia ja valta iankaikkisesti. Amen!"

1.9.2022
+ Konstantinopolin Bartolomeos
Palava esirukoilijanne Jumalan edessä