Rodion sai sytyttää tuohuksen Valentinan valvonnassa.
Ajassa

Pätevien hakijoiden puute vaikeuttaa seurakuntien työtä ‒ piispat avasivat keskustelun työntekijäkoulutuksesta

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous on antanut lausunnon koskien ehdotusta uudeksi kirkkolaiksi. Tekstissä pohditaan muun muassa pappien ja kanttorien koulutuksen tulevaisuutta. Pitääkö tutkintovaatimuksia alentaa – vai onko ratkaisun avain sittenkin mielikuvassa siitä, millainen työnantaja kirkkomme on?
| Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Pentti Potkonen, Vladimir Sokratilin, Varpu Heiskanen, Miro Järnefelt
Rodion sai sytyttää tuohuksen Valentinan valvonnassa.

Piispojen mukaan pappi- ja kanttoripulan kanssa painivan kirkon on pohdittava, voidaanko toimiin kelpoisuus muuttaa Kreikan mallin mukaan kaksi- tai kolmijakoiseksi. Tällöin toimet voitaisiin määritellä eri asteisiksi riippuen koulutuksen tasosta, mutta maisteriksi valmistuneen palkka olisi suurempi kuin muilla. Piispojen mukaan tämä saattaisi helpottaa työntekijäpulaa.

Kanttoreita koskien lausunnossa arvioidaan kirkkojärjestyksen osalta, ettei pitkä ja raskas kirkkomuusikoiden koulutus palvele työntekijäpulasta kärsivää kirkkoa riittävästi. Piispojen mukaan koulutusta kuormittavat myös laajat työhön kuulumattomat kurssikokonaisuudet samalla, kun pakollisten liturgisten harjoitusten määrä on kaventunut, jolloin musiikin opiskelulle ei jää tarpeeksi tilaa.

Piispojen näkemysten taustalla kentän huolet

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon mukaan lausunnossa mainitut huomiot ovat syntyneet käytännön tarpeesta. Sen taustalla ovat huolet, joita on kantautunut kentältä jo pidemmän aikaa.

‒ Nämä huolet ovat liittyneet yksinomaan toimien täyttämisen haasteisiin pätevillä hakijoilla.

Arkkipiispan mukaan lausunto ei velvoita tässä vaiheessa ryhtymään lakiteknillisiin muutoksiin, jotka koskisivat kirkkojärjestyksessä mainittua pätevyysmomenttia. Hän korostaa esille nostettujen asioiden olevan vasta laajemman keskustelun avaus.

‒ Avoin, kunnioittava ja asiantunteva keskustelu on välttämätöntä kaikenlaisen päätöksenteon kannalta. Mikäli muutoksia tehtäisiin, asian myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia on tällä hetkellä mahdotonta arvioida, sillä asia ei ole edennyt valmisteluun tai päätettäväksi.

‒ Koulutusta koskevat näkemykset ovat piispojen subjektiivisia pohdintoja, jotka on kuitenkin haluttu tuoda julki yhteisessä lausunnossa, arkkipiispa Leo summaa.

Arkkipiispa Leo kirkolliskokouksessa 2021
Arkkipiispa Leo kirkolliskokouksessa Valamon luostarissa 2021.
‒ Avoin, kunnioittava ja asiantunteva keskustelu on välttämätöntä kaikenlaisen päätöksenteon kannalta, arkkipiispa toteaa nyt käynnissä olevaan koulutuskeskusteluun liittyen. Kuva: Vladimir Sokratilin

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ei koe tarpeelliseksi tässä vaiheessa lisätä uusia näkökulmia lausunnossa esitettyihin piispankokouksen näkemyksiin.

Oulun metropoliitta Elia kertoo asian olleen esillä piispainkokouksessa. Hänellä ei ole kuitenkaan toistaiseksi uutta lisättävää esitettyihin näkemyksiin.

‒ Jos piispainkokous katsoo, että se haluaa lausua jotakin lisää, se on mahdollista seuraavissa kokouksissa. Haluan vain todeta, että piispojen huolenaihe on kyllä yhteinen huoli koko kirkkoa ajatellen. Toivon kaikilta kuitenkin rauhallista mieltä tämän sinänsä hyvin huolestuttuvan asian tiimoilta, metropoliitta Elia sanoo.

Haminan piispa Sergei puolestaan kuvaa lausunnossa esitettyjä näkökulmia laajemman keskustelun avaukseksi, joka on syntynyt kentältä tulleiden huolien perusteella.

‒ Kirkossamme tulee pian paljon paikkoja auki, mikä on todellinen ongelma. Joudumme vakavasti kysymään, miten työntekijäpula ratkaistaan tulevaisuudessa.

Piispa Sergei näkee mahdollisissa muutoksissa myös haasteita, jotka liittyvät muun muassa rahoituksen säilymiseen ja koulutuksen laatuun.

‒ Henkilökohtaisesti pidän koulutuksen korkeaa tasoa tärkeänä, piispa Sergei toteaa.

‒ Myönteistä on, että nyt asiasta voidaan keskustella avoimesti. Toivon kuitenkin, ettei tästä tule repivää riitakysymystä.

Itä-Suomen yliopistossa jaetaan piispojen huoli, mutta ei ratkaisuehdotuksia

Itä-Suomen yliopiston teologian osaston johtaja, professori Ilkka Huhta katsoo, ettei piispainkokous ole lähestynyt nyt esittämissään huolenaiheissa lainkaan koulutuksen järjestäjää.

‒ Koulutusta järjestävän tahon näkökulmasta on hämmentävää, että kirkko viestii yhteiskunnan ylläpitämän ja yliopiston järjestämän koulutuksen olevan kirkon työntekijäpulan keskeisin syy. Ensireaktioni lausuntoon oli se, että piispainkokous tuntee epäluottamusta koulutustamme kohtaan tai ei ole selvillä sen sisällöstä. Tämä oli yllätys, sillä aiemmin saamani palaute on ollut päinvastaista, Huhta kertoo.

Ortodoksisen teologian koulutusohjelma on Itä-Suomen yliopistolle osoitettu kansallinen erityistehtävä. Se mukaisesti yliopisto kouluttaa työntekijöitä ortodoksisen kirkon tarpeisiin. Teologian osasto vastaa tästä tehtävästä käytännössä.

‒ Valtiovalta on korvamerkinnyt koulutukseen merkittävän rahoituksen, joka on noin puolet koulutuksen kokonaiskustannuksista. Rahoituksen tason yliopisto neuvottelee joka tuloskaudella erikseen.

‒ Rahoituksen toisesta puolesta vastaa yliopisto. Tämä raha tulee ortodoksisen teologian tuloksen perusteella tutkimuksesta ja pieneltä osin tutkinnoista. Kirkolle järjestämämme koulutus on sen sijaan ollut ilmaista, Huhta korostaa.

Hänen mukaansa mahdolliset muutokset vaikuttaisivat merkittävällä tavalla teologiseen tutkimukseen, opetukseen ja kirkolle tarjotun koulutuksen tulevaisuuteen.

‒ Jos ortodoksinen kirkko haluaa ottaa itse vastuun työntekijäkoulutuksestaan, teologisen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen painopiste Itä-Suomen yliopistossa muuttuu, Huhta muistuttaa.

‒ Odotankin nyt kirkolta selvää viestiä suuntaamme, miten etenemme jatkossa tämän kansallisen erityistehtävän kanssa.

Maria Takala-Roszczenko
Maria Takala-Roszczenko. Kuva: Varpu Heiskanen

Itä-Suomen yliopiston teologian osaston varajohtaja ja kirkkomusiikin professorin tehtävistä vastaava tutkija Maria Takala-Roszczenko tunnistaa ongelmat. Hänen mukaansa teologian osasto jakaa piispojen huolen, joka liittyy tällä hetkellä erityisesti kanttoriopintoihin hakeutuvien ja koulutusohjelmasta valmistuvien määrään.

‒ Piispainkokous lähestyy yhteistä haastetta kuitenkin varsin yksipuolisesti. Näkemykset olisivat mielestäni kaivanneet tutkimuksellisesti punnittuja perusteluja.

‒ Koulutuksen edustajilta ei ole pyydetty lisätietoja tämänhetkisten teologisten opintojen sisällöistä tai opiskelijoiden määristä. Olisimme mielellämme selvittäneet piispoille esimerkiksi kirkkomusiikin opetusohjelmaa, josta merkittävä osa on musiikin opetusta. Tällaisia ovat musiikinteoreettiset ja kirkkomusiikin omat aineet, laulu, pianonsoitto, musiikinhistoria ja musiikin kirjoittaminen.

Takala-Roszczenko pitää silti hyvänä, että kirkon edustajat tuovat esiin koulutukseen kohdistuvia toiveitaan. Hän toivoo niiden käynnistävän avoimen keskustelun kirkollisen hallinnon ja yliopiston välillä, mutta kummeksuu käsitysten muutosta.

‒ En tunnista lausunnosta kirkossa aiemmin vallinnutta valistuksen ja koulutuksen arvostusta, joka on nostanut kanttorit ”papin laukunkantajista” seurakuntien täysivaltaisiksi työntekijöiksi. Työvoimapulan ratkaiseminen työntekijöiden koulutustasoa alentamalla olisikin mielestäni suuri virhe.

Tätä Takala-Roszczenko perustelee sillä, että kirkko tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa entistä monipuolisemmin koulutetumpia pappeja, kanttoreita ja opettajia.

‒ Kaikki ympärillämme muuttuu. Työntekijät eivät voi keskittyä enää vain yhteen pieneen siivuun koko seurakunnan tai kasvatuksen työkentästä.

‒ Nyt syntyy vaikutelma, ettei kirkkomuusikoiden valtavaa potentiaalia tunnisteta tarpeeksi, vaikka he voisivat koulutuksensa perusteella toimia laajaa asiantuntemusta vaativissa tehtävissä.

‒ Mielestäni myöskään korkeakoulututkintoon sisältyville kieli- ja yleisopinnoille sekä teologisille opinnoille ei ole osattu antaa niille kuuluvaa arvoa.

‒ En tunnista lausunnosta kirkossa aiemmin vallinnutta valistuksen ja koulutuksen arvostusta, joka on nostanut kanttorit ”papin laukunkantajista” seurakuntien täysivaltaisiksi työntekijöiksi. Työvoimapulan ratkaiseminen työntekijöiden koulutustasoa alentamalla olisikin mielestäni suuri virhe.

Takala-Roszczenko muistuttaa, että yliopisto haluaa jatkuvasti lähentyä myös työnantajapuolta. Siksi opintokokonaisuuksia muovataan jatkuvasti myös työelämän tarpeita huomioiden.

‒ Kehitämme opetussisältöjä jatkuvasti. Viime vuosina niihin on myös tehty monia sellaisia muutoksia, jotka vahvistavat koulutuksen merkityksellisyyttä työelämän näkökulmasta katsottuna.

Takala-Roszczenkon mukaan yhteisen huomion tulisi kiinnittyä ennen kaikkea siihen, miten kirkon alan ja siihen liittyvän koulutuksen vetovoima saadaan kasvuun.

‒ Teologian opintoihin on yksinkertaisesti saatava lisää opiskelijoita, jotta heitä myös valmistuu kirkon palvelukseen. Tästä muistuttaa myös maaliskuun 15.–30. päivinä käynnissä oleva korkeakoulujen yhteishaku.

Ortodoksisen seminaarin johtaja: Koulutus on avain kirkon työhön

Nyt avattu keskustelu sivuaa myös Joensuussa sijaitsevaa ja kirkon ylläpitämää Ortodoksista seminaaria. Sen tehtävänä on toteuttaa yliopistotutkintoon kuuluvia liturgisia ja käytännön soveltavia harjoituksia. Seminaarin rahoitus katetaan kirkon saamasta valtionavusta ja seurakuntien maksamista keskusrahastomaksuista.

Ortodoksisen seminaarin johtaja, pastori Mikko Sidoroff pitää erityisen hämmentävänä sitä, että lausunnossa kanttoripulan syyksi nähdään erityisesti koulutus.

‒ Väite siitä, että kanttoripula johtuisi kirkkomusiikin koulutusohjelman sisällön vaativuudesta eikä palvelisi kirkon työhön kasvamista on hyvin erikoinen. On selvää, että opiskelijoiden vähäisyys johtaa ajan myötä työntekijäpulaan. On kuitenkin asian yksinkertaistamista väittää, että koulutusohjelman vaativuustaso olisi pahin pullonkaula.

‒ Iso kysymys on, miksi kirkon työ ei näyttäydy sellaisena, että siihen haluttaisiin kouluttautua. Tämä asia vaatii vakavaa itsereflektiota kirkon kaikilla tasoilla, Sidoroff sanoo.

Seminaarin johtajan arvion mukaan pappien ja kanttorien vakansseja on jonkin verran vakituisesti täyttämättä. Ratkaisuja ei voida hänen mukaansa kuitenkaan etsiä koulutusta vähentämällä.

‒ Tuntuu erikoiselta, että ratkaisuksi ehdotetaan koulutustason laskua, kun samanaikaisesti kirkon työtekijöiden lisäkoulutusta halutaan vahvistaa työelämäopintojen muodossa, Sidoroff ihmettelee.

‒ Suomen kirkon autonomian alusta lähtien työtekijöiden mahdollisimman hyvä koulutus on nähty olennaisena tekijänä koko kirkon tulevaisuudelle. Tässä ajassako pärjättäisiin aiempaa vähemmällä? Onko meillä varaa palkata seurakuntiin työntekijöitä, jotka eivät ole motivoituneet kouluttautumiseen?

‒ Iso kysymys on, miksi kirkon työ ei näyttäydy sellaisena, että siihen haluttaisiin kouluttautua. Tämä asia vaatii vakavaa itsereflektiota kirkon kaikilla tasoilla. 

Lausunnossa ehdotettiin koulutustason porrastamista tai alentamista. Tämäkään ei saa varauksetonta kannatusta seminaarin johtajalta.

‒ Tästä syntyy kuva, ettei koulutuksen sisältöön ole perehdytty kovinkaan tarkasti. Tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistolla on kansallinen erityistehtävä, joka perustuu siihen, että teologian osasto kouluttaa ortodoksiselle kirkolle työtekijöitä.

Ajatus koulutustason madaltamisesta herättää seminaarin johtajassa kysymyksiä kirkon omien resurssien riittävyydestä. Hän näkee mielekkäämmäksi vahvistaa yhteistyötä yliopiston kanssa.

‒ Mikäli haluamme alempaa koulutustasoa työntekijöiltämme, miten järjestämme koulutuksen ja sen vaatimat resurssit? Sidoroff kysyy.

‒ Uskon, että koulutuksen järjestäjällä on halu ja valmiudet jatkuvaan keskusteluun olemassa olevien koulutusohjelmien rakenteista ja sisällöistä, jotta ne palvelevat tulevaisuudessakin kirkon tarpeita.

Pappien liiton puheenjohtaja: Huomio kirkkoon työnantajana

Koulutuksen tulevaisuus on tärkeä aihe myös Ortodoksisten pappien liitto ry:lle, sillä se tukee toiminnallaan suurta osaa kirkon papistosta ja teologeista. Lisäksi liitto julkaisee Ortodoksia-aikakauskirjaa yhteistyössä yliopiston teologian laitoksen kanssa.

Pappien liiton puheenjohtaja, pastori Jaakko Vainio pitää piispainkokouksen keskustelunavausta yllättävänä. Hän toteaa kasvavan työntekijäpulan puhuttavan kirkossa laajasti, mutta ihmettelee, miksi tehtäviin kelpoisuuden alentamista on alettu pitää ratkaisuna työnvoimapulaan.

‒ En näe mitään tarvetta tai perustetta henkilöstön kelpoisuusehtojen laskemiselle. Tällä ei mielestäni ole mahdollista ratkaista tai helpottaa kirkkomme henkilöstöpulaa. Työntekijäpulaa on syytä tarkastella laajemmassa kontekstissa. Siksi en lähtisi ensimmäisenä hakemaan syyllisiä kirkkomme ulkopuolelta, kuten koulutusta tarjoavasta laitoksesta.

Liiton puheenjohtajan mukaan keskeistä on tarkastella työnantajakuvaa sekä eri työyhteisöjen toimintakulttuureja, työolosuhteita ja johtamista, ei niinkään koulutusta.

‒ Parempi ratkaisu työvoimapulaan voisi olla esimerkiksi se, että kirkkomme kokonaisuudessaan ja eri työyhteisöinä sitoutuu parantamaan työnantajakuvaansa ja toimintakulttuureja. Toimivat työyhteisöt, työhyvinvointi, koulutuksen arvostaminen sekä työntekijöiden ja -hakijoiden asiallinen kohtelu voivat houkutella uusia työntekijöitä. Ne voivat myös hillitä osaavan ja koulutetun työvoiman siirtymistä muihin tehtäviin, Vainio arvioi.

‒ Parempi ratkaisu työvoimapulaan voisi olla esimerkiksi se, että kirkkomme kokonaisuudessaan ja eri työyhteisöinä sitoutuu parantamaan työnantajakuvaansa ja toimintakulttuureja.

Koulutustason laskeminen monimuotoistuvassa ja monimutkaistuvassa maailmassa saattaa liiton puheenjohtajan mukaan johtaa myös työntekijöiden katsantokantojen kapenemiseen. Tällöin voi olla yhä vaikeampi vastata uusiin esille tuleviin haasteisiin. Lisäksi hän toteaa, ettei koulutuksen laatua voida arvioida ainoastaan tarvelähtöisesti.

‒ Mikään koulutus ei voi vastata täysin työelämän tarpeisiin. Tutkintoihin sisältyy varmasti myös opintoja, joita kaikki eivät työelämässä tarvitse. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opinnot olisivat merkityksettömiä. Tällaisia kursseja voi pitää vähintäänkin opintokokonaisuuteen kuuluvana sinnikkyyttä vahvistavana tai kutsumusta testaavana opintosuorituksena, Vainio kannustaa opiskelijoita.

Pappien liiton puheenjohtaja korostaa kirkon olevan merkittävin työnantaja Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelmasta valmistuville. Kirkon täytyy sen vuoksi olla myös aktiivisesti kehittämässä koulutussisältöjä yhdessä yliopiston kanssa.

‒ Kelpoisuusvaatimusten alentaminen voi vaarantaa koko ortodoksisen teologian yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen Suomessa. Yliopiston kansallinen erityistehtävä ortodoksisen kirkon työntekijöiden koulutuksessa menettää merkityksensä, jos kirkon tehtäviin ei enää edellytetä siellä suoritettua ylempää korkeakoulututkintoa, Vainio muistuttaa painokkaasti.

Director cantus -arvonimen saanut kanttori Varvara Merras-Häyrynen Uspenskin Katedraalikuoron 150-vuotisjuhlakonsertin yhteydessä 2017
Director cantus -arvonimeä kantava kanttori Varvara Merras-Häyrynen toimii myös Ortodoksisten kanttoreiden liiton puheenjohtajana. Kuva: Miro Järnefelt

Kanttorien liiton puheenjohtajaa piispojen kannanotto ei yllätä

Keskustelu kanttorien koulutuksesta koskettaa läheisesti myös Ortodoksisten kanttorien liitto ry:stä. Liitto toimii kanttorien täydennyskouluttajana ja vertaistukena ja sillä on varsin laaja kuva kirkkomuusikoiden työkentän haasteista.

Liiton puheenjohtaja, kanttori Varvara Merras-Häyrynen luonnehtii piispainkokouksen lausuntoa realistiseksi.

‒ Itse en ole lainkaan yllättynyt lausunnosta. Kirkossamme on vakava työvoimapula, joka realisoituu esimerkiksi kanttorien kohdalla jo seuraavan reilun vuoden aikana.

‒ Jo nyt muutama kanttorin toimi tai pitkä sijaisuus on täyttämättä. Lähitulevaisuudessa avoimia toimia on jo kymmenen ja seuraavina vuosina niitä vapautuu lisää. Myös sijaisten saaminen alkaa olla hyvin vaikeaa jo eri puolilla Suomea, Merras-Häyrynen kuvaa.

Liiton puheenjohtajan mukaan ongelmaa pahentaa se, ettei kirkkomusiikin opintoihin ole tarpeeksi hakijoita. Opiskelijat eivät myöskään valmistu riittävän nopeasti työvoiman tarpeeseen nähden.

‒ Kirkon työ ei ole tässä ajassa kovin vetovoimaista. Toisaalta seurakuntien taloudellinen tilanne ja palkanmaksukyky heikkenee. Ratkaisut vaikeaan tilanteeseen eivät ole helppoja. Keskustelua asiasta täytyy kuitenkin käydä. Eri vaihtoehtoja on tärkeää arvioida realistisesti ja maltilla kirkon etua ajatellen.

‒ Pidän faktana sitä, että seuraavien vuosien aikana kanttorin toimia hoitavat joka tapauksessa muodollisesti epäpätevät henkilöt. Heidät olisi järkevää saada nopeasti ja tehokkaasti koulutettua päteviksi esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen tapaan.

‒ Kirkon työ ei ole tässä ajassa kovin vetovoimaista. Toisaalta seurakuntien taloudellinen tilanne ja palkanmaksukyky heikkenee. Ratkaisut vaikeaan tilanteeseen eivät ole helppoja. Keskustelua asiasta täytyy kuitenkin käydä. Eri vaihtoehtoja on tärkeää arvioida realistisesti ja maltilla kirkon etua ajatellen.

Liiton puheenjohtaja arvioi, että kanttorin peruspätevyyden saaminen esimerkiksi kandidaatin tutkinnolla toisi opiskelijoita nopeammin työelämään.

‒ Silloin seurakunnilla olisi mahdollisuus määritellä itse toimiensa kelpoisuusehdot tarpeidensa mukaan ja maksaa sen mukaista palkkaa.

‒ Vaihtoehtona voisi olla myös se, että kandidaatin tutkinnolla pääsee töihin alemmalla palkalla, mutta työnantaja edellyttää osana työtä maisteritutkinnon suorittamista tietyn ajan kuluessa. Sen jälkeen palkka nousisi, Merras-Häyrynen hahmottelee.

Nopeammin saavutettava peruspätevyys voisi kanttorien liiton puheenjohtajan mukaan houkutella paremmin myös jonkin toisen musiikinalan tutkinnon tehneitä kanttoriopintojen pariin.

‒ Tällöin olemassa olevaa tutkintorakennetta ja opintojaksojen sijoittelua kandidaatin ja maisterin tutkinnon välillä täytyisi tarkastella uudelleen. Lisäksi pitäisi ohjata riittäviä aikaresursseja liturgisten taitojen sekä musiikin opiskelulle.

Kanttorien liiton puheenjohtaja näkeekin piispainkokouksen lausunnon positiivisena ja odotettuna.

‒ En näe piispojen lausunnossa välttämättä mitään kielteisiä vaikutuksia, koska realismi kirkon kentällä on tällä hetkellä mitä on. Nykyaikaa on myös se, että työtä tehdessä kouluttaudutaan lisää ja päivitetään osaamista.

‒ Kirkon koulutusta on historian saatossa uudistettu säännöllisin väliajoin sekä hyvin radikaaleilla muutoksilla että pienemmillä päivityksillä. Olisiko nyt vain tullut joku nivelkohta, jossa on jälleen tarpeen pohtia näitä koulutuskysymyksiä laajalla perspektiivillä? Merras-Häyrynen pohdiskelee.

‒ Riittävästä koulutuksesta tulee pitää kiinni, mutta koulutuksen tulee myös vastata työelämän tarpeisiin, hän tiivistää.

Piispainkokouksen lausunto on luettavissa täältä. Aamun Koitto haastatteli aiemmin Ortodoksisen seminaarin opiskelijoita, ja kertoi aiemmin myös Suomen ortodoksisen kirkon kanttoripulasta.

Kuvituskuva ylhäällä: Ukrainalaispakolaisia arkkipiispa Leon vieraana Suomen ortodoksisen kirkon tiloissa Kuopiossa huhtikuun alussa 2022. Kuva: Pentti Potkonen