Limpun siivu ja murusia
Ajassa

Paasto kutsuu meitä paratiisilliseen tilaan, johon olemme alun perin luodut

Hengellisen elämän elähdyttämisen lisäksi ruokapaastolla on lukuisia muitakin suotuisia vaikutuksia.
| Teksti: Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen, Susanna Somppi | Kuva: congerdesign Pixabay, Markus Hänninen
Limpun siivu ja murusia

Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen nostaa esiin pyhän Basileios Suuren näkemyksen siitä, että paasto on yhtä vanha kuin ihmiskunta, koska paastosääntö määrättiin jo paratiisissa. Näin ollen paasto on paluuta siihen paratiisilliseen tilaan, johon meidät on alun perin luotu.

– Paasto on yksi kirkkomme merkittävimmistä hengellisen elämän muodoista, koska se koskee sekä ruumista että sielua, sekä kirkollista kalenteria että omaa arkista ruokailurytmiämme.

Kuitenkin nykyaikana paastosta vaikuttaa olevan paljon poikkeuksia ja erilaisia muotoja: joku noudattaa some-paastoa, toinen vähentää kulutusta ja kolmas yrittää pidättäytyä pahan puhumisesta – jotka toki ovat kaikki hyviä pyrkimyksiä.

Kuitenkin kyse on viime kädessä ja alun perin ruokapaastosta.

Isä Damaskinos kertoo havainneensa jo nuorena miehenä liittyessään ortodoksiseen kirkkoon, että kirkkokalenterin paastosääntöohjeistuksen ja seurakuntien arkitodellisuuden välillä vallitsi ”riitasointu”.

– Halusin elää ortodoksista uskoa täydesti ja otin paastonkin tosissani, myös ruumiillisessa mielessä, mutta huomasin olevani melko yksin. Suurin osa paastoa käsittelevistä puheista liittyi paaston hengelliseen puoleen ja tuntui vähättelevän ruokapaaston merkitystä. Kun sitten lähdin Kreikkaan opiskelemaan, huomasin, että paastoaminen ei ollutkaan mitenkään kummallista. Jokaisesta ravintolasta sai paastoruokaa, ja yliopiston ruokalassakin keskiviikko ja perjantai olivat useimmiten paastoruoan sävyttämiä.

Ortodoksisessa hengellisyydessä ruumiin paasto on olennainen, koska ruumiin vaivannäkö on edellytys hengellisen elämän aloittamiselle.

– Luulen, että ruokapaaston väheksyntä johtuu paljolti luterilaisuuden läsnäolosta: tuossa protestanttisuuden suuntauksessa ei ruumiin kilvoitukselle anneta juurikaan merkitystä.

”Himosielu” kuriin

Ortodokseille ruokapaasto on kuitenkin olennainen osa hengellistä elämää.

– Ruoasta paastoaminen liittyy olennaisena osana kirkkoisien ajatukseen sielun kolmiosaisesta rakenteesta. Sen alin osa, niin sanottu himosielu, liittyy syömiseen, nukkumiseen ja lisääntymiseen, ihmisen perustarpeisiin. Jokaiselle himolle, siis mässäilylle, ylenpalttiselle nukkumiselle ja seksuaalisille himoille, on omat vastalääkkeensä: ruoasta paastoaminen, valvominen ja seksuaalinen pidättäytyminen.

Kirkkoisät ajattelevat, että hengellisen elämän aloittaminen vaatii nimenomaan himosielun kuriin laittamista, ja kaikki siinä olevat himot liittyvät toisiinsa.

– Aikaamme liittyy sekä ylenpalttinen mässäily ja siihen liittyvät ongelmat että seksuaalisten himojen räjähtäminen.

Isä Damaskinos puolustaa selvin sanoin ruokapaaston ”kunnianpalautusta”.

– Ruokapaasto on siis kaiken hengellisen paastoamisen pohja, eikä ilman ruoasta paastoamista voi minkäänlaista hengellistäkään paastoa olla. Some-paastot ja muut ovat tietysti hengelliselle elämälle hyödyllisiä, mutta niillä ei voi kuitata ruoasta paastoamista.

Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen
Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen. Kuva: Markus Hänninen

Raskas olo haittaa rukousta

Kirkon paastosäännöt, jotka kieltävät hieman yksinkertaistettuina eläinkunnan tuotteiden ja rasvan syömisen paastopäivinä, sisältävät monta eri ulottuvuutta.

– Rasva, liha ja maitotuotteet saavat aikaan raskaan olon, mikä on myrkkyä hengelliselle elämälle. Toiseksi tiettyjen sääntöjen noudattaminen rohkaisee kuuliaisuuteen kirkon antamia ohjeita kohtaan. Siksi kirkko kehottaa myös sopimaan rippi-isän kanssa kaikki mahdolliset elämäntilanteen tai terveydentilan vaatimat poikkeamat paastosäännöistä. Kolmanneksi paasto on yhteisöllinen, kirkkovuoden rytmiin vievä kokemus, jossa juhlan ja paaston välinen vaihtelu tuo rikkautta elämään.

Keskiviikkoisin ja perjantaisin paastoaminen muistuttaa meitä omassa arjessamme Kristuksen kavalluksen ja ristiinnaulitsemisen päivistä. Lisäksi paasto rauhoittaa aikaa ruoanlaitolta niin, että sen voi käyttää hengelliseen elämään, koska ruokia ei esimerkiksi paisteta rasvassa.

– Pyhän Basileios Suuren mukaan eläinkunnan tuotteista luopuminen on vieläpä eläinten rauhaan jättämistä – nykyisen ruokatuotannon ongelmien aikana melkoisen tärkeä seikka! Nykypäivän näkökulmasta voisi vielä lisätä, että eläinkunnan tuotteiden syöminen on nimenomaan ympäristöämme kuormittava tekijä, ja niin lääkärit kuin biologitkin kehottavat meitä vähentämään sitä sekä oman että koko planeettamme hyvinvoinnin parantamiseksi.

Isä Damaskinos korostaa, että paasto on tärkeä ase kristityn elämässä.

– Kirkon pyhien kanonien mukaan paasto onkin oikeastaan velvollisuus, ei suositus. Nykyään paastoaminen on sitä paitsi kovin helppoa, koska meillä on vihanneksia saatavilla runsaasti ympäri vuoden. Linsseistä, sipuleista, kaaleista, porkkanoista ja pavuista saa maittavia, ravitsevia, terveellisiä, edullisia ja helppoja aterioita.

Paasto herättää positiivista uteliaisuutta

Joskus paastoaminen tuntuu tietysti hankalalta.

– Jos on kyse omista mielihaluista, ei niille kannata antaa myöten: paaston tarkoitus on nimenomaan taistella niitä vastaan ja oppia pääsemään niistä yli. Jos kyse on ympäristön paineesta, on syytä pitää muutama asia mielessä. Monesti ortodokseilla on ajatus siitä, että omaa paastoa ei saisi näyttää muille, ja vieraanvaraisuus menee aina paaston yli. On totta, että kirkkoisien traditiossa on tällaisia ajatuksia paastosta, mutta silloin kyse on erityisesti henkilökohtaisesta paastosta, ei kirkon säätämistä paastoista. Paasto on nimenomaan yhteisön toimintaa. Siksi kirkon asettamien paastosääntöjen noudattaminen on oikeastaan vain minimi, jota kaikkien oletetaan noudattavan, eikä niiden näyttäminen muille ole mitenkään erityisen ankaraa paastoamista. Jos kyse on sen sijaan henkilökohtaisesta paastosta jonain muuna aikana kuin kirkon säätämänä paastonaikana, kannattaa se salata muilta.

Isä Damaskinoksella on vinkki myös vieraanvarausuuden osalta.

– Omille rippilapsilleni olen yleensä antanut ohjeeksi olla suututtamatta ketään omalla paastoamisella. Oma kokemukseni kuitenkin on, että paaston noudattaminen erityisesti ei-ortodoksisessa ympäristössä herättää pikemminkin positiivista uteliaisuutta kuin negatiivista ihmetystä. Ruoasta paastoaminen saattaakin olla siis elävää lähetystyötä parhaimmassa muodossaan.

Ortodoksien keskuudessa paastoaminen voi taas toimia myös hyvänä esimerkkinä ja rohkaisuna muille.

– Kun ruokapaasto toimii, voi paaston päälle rakentaa myös hengellisen paaston muotoja: muista huolehtimista, rukouksen lisäämistä, oman puheen vartioimista, elämän yksinkertaistamista. Paaston myötä tapahtuvassa ruoasta luopumisessa on siis vaikea löytää mitään negatiivista, vaan se on pikemminkin täynnä hyötyjä, niin hengellisiä, ruumiillisia kuin yhteiskunnallisiakin. Ja kuten tiedämme, Herra ottaa vastaan yhdennellätoista hetkelläkin saapuneet ja palkitsee heidät innostaan. Siksi ei kannata ajatella, että paaston opettelu ja aloittaminen olisi liian myöhäistä, olet sitten minkä ikäinen tai kuinka vanha ortodoksi tahansa. Koska olemme Kristuksen ruumis yhdessä, myös paastoamme yhdessä.

 

Juttu on julkaistu aiemmin painetussa Aamun Koitossa 4/2022.