Sakramentaalisessa mielessä piispa on apostolisen tehtävän jatkaja. Hallinnollisesti hän on hiippakuntansa tai johtamansa paikalliskirkon päämies, ja alaistensa papiston ja kirkon työntekijöiden esimies. Siksi kaikki kirkon hallintoon ja henkilöstöön liittyvät päätökset, kuten virkoihin asettamiset, panee täytäntöön se piispa, kenen hiippakunnan alueella kyseinen henkilö toimii. Mikäli kyseessä on kirkolliseen virkaan asettaminen, eli se koskee kleerikkoa, niin se toimitetaan liturgian aikana kirkossa, koko kirkkokansan todistaessa tapahtumaa.
Ortodoksisen kirkon käytännön mukaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kirkollisiin virkoihin asettaminen tai ansioituneen papiston jäsenen palkitseminen työnsä tunnustamiseksi toimitetaan liturgian pienessä saatossa. Tällöin kleerikko tuodaan kirkon keskellä piispainkorokkeella seisovan piispan eteen.
Siellä piispa siunaa uuteen virkaan asetettavan tai palkitsemansa kleerikon, ja lukee tilanteeseen sopivan rukouksen. Usein toimitukseen liittyy tiettyjen tunnusesineiden ojentaminen vasta-asetetulle viranhaltijalle, kuten esimerkiksi igumenin risti, mitra ja sauva Valamon luostarin johtajaksi asettamisessa.
Liturgian aikana, pienessä saatossa Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni lukee luostarin johtajaksi asettamisrukouksen:
”Valtias Herra, meidän Jumalamme, joka olet uskollinen lupauksissasi etkä kadu armolahjojasi. Sinä kutsut pyhällä kutsulla luotusi ja kokoat palvelijasi taivaalliseen hallintoosi. Anna heidän kanssaan myötävaikuttaen voima tälle palvelijallesi, arkkimandriitta Mikaelille, palvelemaan pyhää kirkkoasi Kristuksen kirkastumisen luostarin igumenina. Lisää hänessä vanhurskaan kilvoittelun kullekin tuottamaa hedelmää Sinun hyvyytesi mielihyväksi. Saata meidän sielumme hyvään järjestykseen ja rauhan tilaan tukemaan toinen toistamme todellisessa ja vilpittömässä nöyryydessä. Ja lahjoita meille kaikille taivaallinen valtakuntasi, ainosyntyisen Poikasi, Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta ja ihmisrakkaudesta. Hänen ja Pyhän Hengen kanssa Sinä olet kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen.
Näin asetetaan ja siunataan arkkimandriitta Mikael Kristuksen kirkastumisen luostarin igumenin tehtävään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Kirkkokansan puolesta kuoro vastaa piispalle: ”Aamen”. Tämän jälkeen Valamon luostarin igumenin virkaan asetettu arkkimandriitta Mikael saa hiippakuntapiispaltaan igumenin ristin ja mitran. Piispa antaa igumenin ristin ja lausuu: ”Aksios!” (suom. otollinen). Kuoro vakuuttaa kirkkokansan puolesta kolmikertaisesti: ”Aksios, aksios, aksios!”
Piispa antaa mitran ja toteaa uuden igumenin olevan otollinen, minkä kirkkokuoro vahvistaa. Tämän jälkeen liturgian toimittaminen jatkuu tavanomaista kaavaa noudattaen. Jumalanpalveluksen aikana vastavalittu Valamon luostarin johtaja seisoo alttaripöydän edessä, liturgiaa toimittavan metropoliitta Arsenin oikealla puolella.
Veljestön hänelle osoittamaan luottamukseen nojaten ja piispan siunauksella igumeniksi valittu ja asetettu on luostarinsa johtaja, jonka keskeinen tehtävä on ohjata kilvoittelijoita pelastukseen johtavalle polulle. Igumeni on veljestönsä paimen siinä, missä piispa on hiippakuntansa tai kirkkonsa esipaimen. Sen merkkinä igumeni käyttää luostarissaan paimensauvaa – piispan tavoin.
Jumalanpalveluksissa luostarin johtajan käyttämä sauva on koristeellinen, ja siinä voi olla kangasliina, joka suojaa kantajan kättä pohjoisen kylmissä olosuhteissa. Jumalanpalveluksen päätyttyä igumenin sauva asetetaan ikonostaasin Kuninkaan ovien oikealle puolelle, Kristuksen ikonin eteen. Luostarin johtajan ollessa matkoilla sauva poistetaan näkyviltä.
Kirkon ulkopuolella igumeni käyttää lähinnä kävelykeppiä muistuttavaa yksinkertaista sauvaa. On muistettava, että niin piispan kuin igumeninkin kohdalla sauva on vallan ja auktoriteetin merkki. Kuitenkin igumeni toimii piispansa alaisuudessa, joten hän saa oman sauvansa piispaltaan virkaansa asettamisen yhteydessä. Kun piispa ojentaa sauvan luostarin johtajalle, hän samalla sinetöi veljestön päätöksen, ja delegoi vasta-asetetulle luostarin johtajalle osan omasta vallastaan hiippakunnan esipaimenena.
Koska talossa on harvemmin enemmän kuin yksi isäntä, niin piispan toimittaessa jumalanpalvelusta luostarin kirkoissa palvelukseen osallistuva igumeni ei käytä omaa sauvaansa.
Suomessa mitra (kreik. μίτρα) eli piispanhiippa on ortodoksisessa kirkossa kupumainen, melko kookas, koristeltu piispan tai luostarin johtajan liturgiseen asuun kuuluva päähine. Alun perin mitra tarkoittaa kruunua, jonka tehtävä on muistuttaa kantajaansa Kristuksesta Kuninkaasta, Hänen orjatappurakruunustaan sekä kilvoittelijoiden kruunaamisesta Jumalan valtakunnassa Kristuksen ja Hänen kirkkonsa hääjuhlassa (Matt.22:1-14). Muissa paikallisissa ortodoksissa kirkoissa mitran käyttöoikeus myönnetään pitkään kirkon hyväksi työtä tehneille, ansioituneille arkkimandriitoille ja rovasteille.
Aikoina, jolloin Suomi ja Laatokan Valamon luostari kuuluivat Venäjän valtakuntaan, oli vakiintunut tapa, että Venäjän merkittävien luostarien johtajat saivat käyttää mitraa jumalanpalveluksissa. Valamon Kristuksen kirkastumisen luostari on erittäin tunnettu ja tärkeä ortodoksinen hengellinen keskus Pohjoismaissa. Siksi sen igumenit käyttivät jumalanpalveluksissa mitraa. On muistettava, että Valamon luostarin johtajankin kohdalla kyseessä on virkaan liittyvä asia, ei kirkollinen tunnustus henkilökohtaisista ansioista tai saavutuksista.
Liturgian päätyttyä Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni pitää virkaan asetetulle igumenille opetuspuheen ja antaa igumenin sauvan.
Pääkuvat ylhäällä 1: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ripustaa igumenin ristin arkkimandriitta Mikaelin kaulaan.