Pääsiäisen lupaus alkoi muotoutua jo luomakunnan alussa, kun paratiisillista elämää eläneet ihmiset lankesivat pois Luojansa yhteydestä. Hyvä elämä vaihtui ihmisyyden pakomatkaksi ja toi mukanaan kuoleman ja synniksi kutsutun sairauden. Murtuneen maailman kivut painoivat jälkensä koko luomakuntaan.
Luvattuun vapautukseen, pääsiäiseen, viittaa luomiskertomuksen kuvaus petollisesta käärmeestä eli sielunvihollisesta, joka vietteli ihmisen, mutta jonka pään naisen jälkeläinen lopulta murskaa.
Pyhän Justinos Marttyyrin (100-luku) mukaan teksti kuvaa ensinnäkin turmeltumatonta neitsyttä Eevaa, joka ”tuli raskaaksi käärmeen sanasta ja synnytti tottelemattomuuden ja kuoleman.” Toiseksi se kuvaa Neitsyt Marian uskoa ja iloa, kun hän kuuli enkeli Gabrielin ilmoituksen ja suostui Jumalan Pojan äidiksi. Jeesuksen kautta, Justinos sanoo, Jumala tuhoaa ihmisen vietelleen käärmeen ja ”vapauttaa kuolemasta ne, jotka katuvat syntejään ja uskovat häneen.”
Jumalan lupausten täyttymys
Tulevaa pääsiäistä katselivat edeltä myös Jumalan suuret näkijät. Niinpä esimerkiksi profeetta Jesaja (700-luku eKr.) kuvailee, miten Messiaan päivinä sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii kuin kauris ja mykän kieli laulaa riemusta. Silloin autiomaahan syntyy valtatie, jota kutsutaan pyhäksi tieksi, jota pitkin ”Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin”. He kantavat yllään ikuista iloa. Näin ”ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.” Nämä profeetan lupaukset toteutuivat evankeliumikertomusten mukaan Jeesuksen toiminnassa.
Myös Jeesus kuvaa monissa vertauksissaan ihmisen paluuta rakastavan Jumalan luo. Tuhlaajapoika-kertomuksessa rakastavan kotinsa hylännyt ja koko perintönsä tuhlannut poika palaa arkaillen isänsä luo. Isä ottaa hänet riemuiten vastaan ja järjestää suuret pidot.
Eräässä kertomukseen liittyvässä myöhemmässä tarinassa pappi kertoo tapahtumat päinvastaisesti. Siinä isä järjestää juhlat pojalleen, joka on uskollisesti pysynyt hänen luonaan ja viettänyt hyvää elämää. Huonosti elänyt poika jää vaille paluun tuomaa riemua. Sen kuullessaan eräs kuulijoista huudahtaa ilahtuneesti: ”Juuri näin sen olisi pitänyt mennä!”
Sekä Jeesuksen kertomus että sen käänteinen versio korostavat Jumalan laupeutta kaikkia ihmisiä kohtaan. Jumala lähestyy yhtä lailla pettyneitä, epäonnistuneita ja suuntansa kadottaneita kuin elämässään menestyneitä ja hurskaita.
Iloa kärsimyksen maailmassa
Kirkolle Jeesuksen risti ja ylösnousemus merkitsevät voittoa kuolemasta. Vapahtajan käärinliinojen levätessä tyhjinä lukuisia ihmisiä kiedotaan silti yhä kipuun ja kuolemaan sotien kriisien, murheiden ja vaikeuksien maailmassa.
Myös Kristuksen ylösnousemuksen sanoma on vastakohtaisuuksien sävyttämää. Tästä kertoo myös profeetta Jesaja, joka katseli luvatun Messiaan aikaa aivan kuin jo täyttyneenä todellisuutena. Jesajan mukaan Jumalan lupaama palvelija kasvoi Herran edessä vähäisen verson tavoin. Hän oli hyljeksitty ja ihmisten torjuma kipujen mies ja sairauden tuttava, josta ihmiset käänsivät katseensa pois, mutta joka otti kannettavakseen kipumme ja sairautemme ja kantoi kaikkien syntivelan. Jesajan ilmoituksen mukaan hänen luultiin kantavan rangaistusta omista teoistaan, ”vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet ”. Tämä kärsimyksellä hankittu voitto sai koko maailman ihmetyksiin.
Vapahtaja tuli osalliseksi ihmisyytemme murheista ja kivuista ja kuisti kuolemallaan kuoleman, vaikka sen vallat yhä tempoilevat. Vihollisista viimeisin kukistetaan lopullisesti aikojen lopulla. Jeesuksen ylösnousemusta edeltävä kärsimys muistuttaakin, ettei kirkko vietä pääsiäisjuhlaa kärsimyksestä välittämättä, vaan sen vuoksi.
Jumala on lähellä jokaista
Raamatun sivuilla Jumalan vastaus keskeneräisen maailman hätään ja murheeseen ei ole kaiken selitys vaan kaiken Luojan läheisyys. Ilon ja surun vuorottelun takia pääsiäisen sanoma ei kohtaa kaikkia samalla tavoin, mutta Lohduttaja on yhteinen.
Myös ensimmäisille opetuslapsille Jumalan läheisyyden salaisuus ja lohdutus avautui vähitellen. Jeesuksen kuollessa he kätkeytyivät peloissaan ja murheissaan. Ensimmäiset viestit ylösnousemuksesta täyttivät heidät ihmetyksellä, jopa epäluulolla. Muutos tapahtui, kun Vapahtaja ilmestyi heille teljetyistä ovista välittämättä ja toivotti rauhaa. Jeesus avasi opetuslasten lukitut sydämet.
Tämän kohtaamisen seurauksena apostolit alkoivat ymmärtämään, ettei Vapahtaja ollut kaukana. Kuoleman voimat eivät olleet saaneet viimeistä sanaa.
Jaettua osallisuutta
Sisimmän avautuminen pääsiäisen mysteerille avaa Jumalan laupeuden maailman, jossa yhteys Kristukseen on sekä jaettua kärsimystä että osallisuutta elämään.
Pyhä Gregorios Teologi (329‒390) liittää Jumalan Pojan kärsimyksen ja ylösnousemuksen hyvin läheisesti ihmisyytemme kipuun ja ylösnousemukseen: ”Eilen olin ristiinnaulittu hänen kanssaan, tänään minut on korotettu hänen kanssaan, eilen kuolin hänen kanssaan, tänään minut tehdään eläväksi hänen kanssaan, eilen minut haudattiin hänen kanssaan, mutta tänään nousen ylös hänen kanssaan.”
Vapahtajan yhteydessä maallisen elämän rajallinen polku muuttuu ikuisuuteen ulottuvaksi tieksi. Sen päätepisteessä, päättymättömässä pääsiäisilossa, Jumala pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet.
Lahjan ojentamista
Pääsiäisen sanomaan sisältyvät vastakohtaisuudet, kuoleman ja elämän vaihtelu ja niiden välinen ristiriita, muistuttavat ihmisyyden keskeneräisyydestä tässä maailmassa. Pääsiäiseen sisältyy sen vuoksi myös kutsu kasvuun ja muutokseen.
Uuteen elämään kutsuvat myös pääsiäisjuhlaan kuuluvat kirkkaasti palavat tuohukset, iloinen ristisaatto, yhteinen juhla-ateria ja lukuisat riemukkaat pääsiäistervehdykset. Ne ovat kiitoksen ja Jumalan palvelemisen helposti omaksuttavia ja syvää kunnioitusta ilmaisevia ulkoisia piirteitä, joilla on sisäinen päämäärä.
Pyhä Gregorios Teologi kuvaa pääsiäisjuhlan sisäistä tarkoitusta vastavuoroisena antamisena ja Kristuksen seuraamisena niin, että uhraamme hänelle jotakin tärkeää ja konkreettista. Hän toteaa: ”Kenties ajattelet, että aioin sanoa [että meidän on uhrattava Herralle] kultaa, hopeaa, kauniisti kudottuja kankaita tai loistavia ja arvokkaita kiviä ‒ ‒ katoavaa materiaa ‒ ‒. Ei, niiden sijaan meidän tulee antaa Jumalalle kaikkein arvokkain ja sopivin omaisuutemme, itsemme.”
Gregorioksen mukaan vasta itsemme antamalla opimme tuntemaan todellisesti Kristuksen salaisuuden voiman, josta pääsiäinen kertoo. Tällaisen arvokkaan, heikkoudessa muovatun ihmisyyden lahjan antaminen ihmisiä rakastavalle Jumalalle avaa silmät sille, miksi Jumalan Poika kuoli ja nousi kuolleista.
Luotujen ylösnousemus
Kirkon opettajille yhteys Kristukseen merkitsee osallisuutta tuleen, mistä todistaa monien pyhien saavuttama pelastuksen kirkkaus. Niinpä esimerkiksi pyhän Johannes Damaskolaisen (n. 676‒749) mukaan ”se, joka yhdistyy tuleen [Kristukseen], tulee yhdistymisen kautta tuliseksi, joskaan ei luonnoltaan, ja osallistumisen kautta tuleksi”. Kauniisti koristellun pääsiäiskirkon saakin loistamaan kaikkein kirkkaimmin liekkiin syttyvät sydämet.
Tällaisen sisäisen liekin syttymisestä ja kasvusta kertoo myös Luukkaan evankeliumi, jossa Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä kahdelle hämmentyneelle opetuslapselleen ja opettaa heitä tuntemaan pääsiäisen merkityksen. Kun Herra ojentaa heille siunaamansa leivän, he tunnistavat hänet. Tämä saa heidät suuren ilon valtaan: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meidät tuntemaan kirjoitukset?”
Kuten apostolien aikana, yhä nyt uusi elämä saa alkunsa Vapahtajan kohtaamisesta. Se merkitsee astumista sisäiseen, uskosta kasvavaan valtakuntaan. Kutsu esitetään jokaiselle.
Pääsiäisen sanoma onkin kahdensuuntainen. Ajatuksemme suuntautuessa uuden elämän kutsun esittäjään Kristukseen, Jumalan valtakunnasta käsin jokainen Vapahtajan luokse saapuva ihminen nähdään Tuhlaajapoika-kertomuksen isän tavoin: ”Nyt on täysi syy iloita. Hän oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.”
Tästä kohtaamisesta alkaa ylösnousemuksen juhla, elämänmittainen matka kohti päättymätöntä pääsiäisriemua.
Tutustu Raamatun teksteihin:
Ihmisten lankeemus ja luvattu Vapahtaja: Ensimmäinen Mooseksen kirja 3:1‒15
Neitsyt Marian ilmestys: Luukkaan evankeliumi 1:26‒38
Vapautetun kiitoslaulu ja ilojuhla: Jesajan kirja 25:1‒9
Pyhä tie ja ihmisten auttaja: Jesajan kirja 35:1‒10 ja Mark. 7:31‒37
Kärsivä Herran palvelija: Jesajan kirja 52:13‒53:12
Pelastuneen kiitoslaulu: Psalmi 34:1‒22
Tuhlaajapojan paluu: Luukkaan evankeliumi 15:11‒32
Emmauksen tien tapahtumat: Luukkaan evankeliumi 24:13‒35
Ylösnousseen Jeesuksen ilmestyminen: Johanneksen evankeliumi 20:1‒31
Kuoleman kukistaminen: Ensimmäinen Korinttilaiskirje 15:20‒26 (vrt. Jesajan kirja 25)
Pelastettujen joukko: Johanneksen ilmestys 7:1‒17
Kirkkoisien tekstit:
Gregorios Teologi, Ensimmäinen saarna pääsiäisenä 1.4‒5
Justinos marttyyri, Dialogi Tryfonin kanssa 100.5 (toim. Myllykoski 2008)
Johannes Damaskolainen, Ikoneista 1.19 (Seppälä 1986)
Pääkuva ylhäällä: Vuonna 1081 rakennetusta Choran kirkosta Konstantinopolissa löytyy kuuluisa ikoni, jossa kuvataan Kristuksen ylösnousemus. Vapahtaja seisoo helvetin murskattujen porttien päällä ja nostaa Aadamia ja Eevaa ylös haudoistaan.
Juttu on julkaistu myös Aamun Koiton printtilehdessä 2/2023.